Paikan vaihto oli erittäin ajankohtainen ja matka suoritettiin mukavasti minibussilla. Ja matkaakin vain 200 kilsaa. Helppo juttu. Vaan luontoäiti oli eri mieltä. Kuusi erittäin rasittavaa tuntia kärsittävänä. Tie oli aivan kammottavassa kunnossa, kääntyili konsanaan jyrkkään vasempaan, oikeaan jne. Allekirjoittaneella on erittäin hyvät unen lahjat(Matti ja Mika voinee todistaa) ja uni tulee jokaisessa ajoneuvossa tähän mennessä. Tällä kertaa kohtasin voittajan. Suuret vuoret olivat liikaa niskalleni ja sitä kautta nukkumatille. Ja keskinopeus huimat 30 kilometriä tunnissa. Fraasi kävellen olisit jo perillä ei tuntunut edes kaukaiselta ajatukselta.
Lopulta oikeus voitti ja saavuttiin hotellille. Kamat kämppään ja tarkastelemaan lähitienoota. Luong Prabang on kuninkaallisen Laosin kehto, ja siellä onkin sitten paljon vanhaa matskua. Erityisesti temppeleitä löytyy n.30 kappaletta. Sanomattakin on selvää, että vierailtiin vain parhaimmissa. Illan hämärtyessä päätettiin pistäytyä Aasian rauhallisimmilla markkinoilla. Laosilaiseen elämäntyyliin käypää bisnestä meikäläinenkin arvostaa. Ei huutamista, ei asiakkaan häiritsemistä ja asioista keskustallaan kaikessa rauhassa. Toista on Vietnamissa ja Thaimaassa. Tulipa hommattua jo hieman tuliaisia :). Vaikkakin paljon erinäköistä käsityötaidetta jäikin hankkimatta, koska valitettavasti repputilaa on vain rajallisesti.
Uusi päivä ja uudet kujeet. Tällä kertaa laitettiin perus fillari alle ja kierreltiin maaseutua. Päivän saldoksi jäi upeat maisemat, muutamat temppelit, bambusta tehty silta ja Laosin entisen kuningaskunnan upea palatsi ja autokokoelma. Nykyinen Laos on siis kommunistinen valtio kuten itäinen ja pohjoinen naapurinsa. Hommattiin myös liput yhteen reissun kohokohdista: Mekong jokea pitkin Thaimaaseen.
Mekong, tuo South-East Asian jalokivi virtaa niin Kambodia, Vietnamin, Laosin, Thaimaan kuin Kiinankin läpi. Näistä vain Kiina on enää käymättä. Sydän on sykkinyt Mekongin tahtiin tämän kuukauden aikana. Viimein nousisimme virtaa pitkin pohjoiseen kuten tekee aikanaan joen kuuluisin asukas, Mekongin jättimäinen kissakala. Tämä arvokas veijari saattaa kasvaa 3-4 metriseksi ja painoa pötkäleelle tulee jopa 300 kiloa. Siinä jää Halmekkin toiseksi.
Itse matka tehtäisiin kahdessa päivässä ja yhden yön nukkuisimme pienessä kylässä.Yhdeksän tuntia siivu. Kuulostaa hirveältä, mutta yyber mahtavat maisemat taikoivat sellaisen fiiliksen, että yks kaks oltiinkin perillä. Tosin matkalla kului kirja, elokuun pelit-lehti(repussa siitä lähtien, nyt oli eka kertaa aikaa lukea se :) ja rutkasti läpän heittoa. Kuvat tulee heti kun löytyy siedettävä Wifi yhteys.
Thaimaa siirtää tuossa joen puolella. Ollaan Huay Xai nimisessä kaupungissa ja vielä pelataan Laosin Kipeillä. Aitoa Tornio-Haaparanta meininkiä ainoastaan sillä erolla, että siltaa ei ole. Huomenna veneellä yli ja kohti Pohjois-Thaimaata. Uusi vuosi otetaan vastaan Chiang Maissa, josta painellaan kohti etelän rantoja.
Ps. Tämän sivun omistan edesmenneelle Hannu Eskolle. Maailma menetti lahjakkaan taiteilijan ja mahtavan persoonan. Omasta ja koko kuninkaallisen merijalkaväen puolesta syvimmät surunvalittelut Hannun lähiomaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti