Aikaa ja ahteria säästääksemme otimme Huesta aamulennot Hanoihin. Hanoin lentokentältä alkoikin sitten stoori, jonka naurattaa vielä tänä päivänäkin. Kentältä lähti minibusseja vanhaan kortteliin(trävellerimesta). Hypättiin kyytiin ja ajeltiin pudotella viimeiseen pysäkkiin ja katella hotelli sieltä suunnasta. Vähän ennen päätepysäkkiä kyytiin hyppäsi ”tulkki”, joka sanojensa mukaan aikoi etsiä meille hotellin. Totta kai oltiin hieman varautuneita ja käskettiin ajamaan Lonely Planetin suosittelemaan majapaikkaan.
Sinne saavuttiin kyllä ja heti ovella seisoi mies, joka sanoi paikan olevan täynnä. Ei uskottu ja paineltiin sisään, jossa tiskin sivusta ryykännyt mies totesi paikan olevan full. No pakko kai se on sitten uskoa(eka scämmi eli huijaus eli ukotus). No tulkki lupasi ajaa seuraavaan hyvään paikkaan.
Hotelli oli hieman syrjässä, nimi sama kuin Lonely Planetissa(toinen kusetus, oli oikeasti eri nimi, mutta lasiovessa tuttu ja turvallinen nimi huijaamaan matkalaisia). Kämppä maksoi 20 dollaria yö. Oltiin kuitenkin niin väsyneitä, että tyydyttiin tähän. Normi kämpät 8-12 dollaria.
Päivä kierreltiin nähtävyyksiä ja takaisin hotellille. Samaan aikaan pyöri teeveessä SE Asia gamesit ja Vietnam pelasi futiksessa finaalissa. Niinpä jossain vaiheessa puhelin soi ja isäntäväki kutsui meidät katsomaan peliä. Onpa ystävällistä ja vieraanvaraista toimintaan. Tarjottu bisse maistui(unohdettiin maksaa eli piste meille) ja meininki alkoi kohota kattoon. Harmittavasti Vietnam hävisi ja paikalliset liput lensivät kaaressa maahan. Vähän niin kuin Suomessa kun hävitään lätkässä.
Siinä sitten lohduteltiin parhaamme mukaan ja juotiin vähän lisää Tiikeriä. Jonkun ajan kuluttua yksi paikan kundeista kysyi, että ollaanko nälkäisiä ja, että hän tietää hyvän paikallisen mestan. Ei muuta kuin taksi alle ja syömään. Kaveri maksoi vielä taksin kaiken muun hyvän lisäksi. Luottamus siis oli syntynyt. Syötiin aivan järjettömän hyvät festit ja parannettiin maailmaa. Samainen jantteri oli menossa jouluaattona naimisiin ja ylläri ylläri kutsui meidät kaikki vieraaksi. Tämähän on aivan mieletön juttu :)
Laskun aika koitti ja lapussa päräyttävästi 2 miljoonaa dongia. Shit! Pikkasen paljon käshiä. Olihan meillä kuitenkin niin hauskaa ja häihinkin päästään niin maksetaan (myöhemmin tajuttiin, että tarjoilija toi aluksi normaalin laskun, mutta meidän häiskä kehotti laittamaan pari nollaa lisää ja otti itse osan voitoista). Seuraavaksi taksilla ympäri cityä ja oli muuten hauskaa. Luukutettiin teknoa ja vierailtiin eri paikoissa. Kaveri lupasi jälleen kerran maksaa taksin. Eli ei mitään hätää :)
Kaikki hyvä loppui aikanaan ja niin loppui hostimme ”rahat”. Noh maksetaan maksetaan. Hotellille nukkumaan. Aamulla tajuttiin koko jutun juoni ja päätettiin lähteä vetelemään ennen kuin muut reagoisivat tilanteeseen. Ja lisää ukotuksia. Jääkaapistamme oli ”juotu vesipulloja” ja yhden pullon hinta 2 dollaria. Todettiin, että ei todellakaan olla juotu noin ylihintaista litkua. Samaan syssyyn tuli vielä huoneen ”lisävero”. Hermot alkoivat mennä ja alettiin vaatimaan manageria paikalle. Kaverit panttasivat passimme ja vaativat maksamaan. Tuli meidän counter-attack. Alettiin soittamaan muka poliisille, jolloin vastapuoli antoi periksi. Ei maksettu olematonta vettä eikä lisäveroa. Taksi alle ja kohti bussiasemaa (sattui muuten niin hyvin, että saatiin Hanoin ainoa rehti taksikuski). Eli ei fiksattuja mittareita tai ylihintaista kyytiä.
Bussin suunnaksi Hai Phong ja Hailong bay. Tämä mystinen luonnonsuojelukohde kampesi itsensä merestä ja koostui tuhannista saarista. Lopullinen kohde oli Cat Ba saari. Jurassic Park meininkiä. Hanoin häslinki vaihtui leppoisaan saaristoelämään.
Täällä oltiinkin sitten kolmisen päivää ja käytiin mm. vaeltamassa vuorilla ja sademetsässä(8km reitti), vierailtiin sairaala-luolassa ja paikallisessa kalastajakylässä. Näiden lisäksi rutkasti veneilyä, loistavia maisemia ja elämää meren ehdoilla. Osa ihmisistä asui kirjaimellisesti veden päällä.
Nämä veden päälliset kylät oli tämän reissun suola. Ihmisten lisäksi pieniä laitureita pitkin juoksi rutkasti koiria. Nämä ”merikoirat” viihtyivät todella pienimuotoisilla virityksissä ja varjelivat omistajansa omaisuutta. Saatiinpa myös nähdä kätkö, jossa eräs isäntä säilytti arvokalojansa. Nämä lucky fishit maksoivat miljoonan kilolta ja ruokkimalla niistä kasvaa n.50 kiloisia pötkäleitä . Mielessä kävi,että pitäisikö yöllä vetää sukellusvehkeet niskaan ja käydä tekemässä verkkoon pari reikää :)
Maisemista ja kelistä sen verran, että paikoittain tuntui siltä, että oltiin Norjassa. Vuonojen sijaan ajeltiin isojen saarien välissä ja vilttiä piti vetää päälle. Keli vaihtui päivän +16 yön +12. Eihän tämä vielä ole mitään, mutta kun varusteet ja talojen eristeet on muotoa kesä niin kylmä oli. Ei paljon kannata edes ajatella Suomea. Peter jaksoi muistuttaa miten suomalaiset sissit hytisevät plussa keleissä :)
Viisumi näytti viimeisen päivän olevan 21.12, joten oli aika hyvästellä Vietnam ja alkaa hommaamaan lentolippuja Laosiin.
Ps. Mikan kanssa päätettiin aloittaa reissuparran kasvattamisen ja kattoa minkälainen mettärosvo sitä on uutena vuotena. Eli älkää ihmetelkö kuvissa esiintyvää risupartaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti