keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Philippines in photos
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Viva Philippines! Part II
Cebussa olimme suunnitelleet olevamme parisen päivää. Saavuimme Manilasta yömyöhään ja majapaikkaa ei suuremmin jaksettu etsiä. Uptowniin ja Lonely Planetin suosittelemaan hotelliin. Iltapala nassuun ja yöpuulle.
Seuraavana aamuna aikaisin ylös ja Downtowniin. Tällä kertaa haluttiin testata paikallista joukkoliikennettä(Jeepney). Nämä pimpatut ajoneuvot olivat suoraan jenkkien jeeppien jälkeläisiä. Amerikkalaisten lähtivät Filppareilta ja jättivät suurimman osan kalustosta jälkeen. Ja Filippiinit eivät koskaan heitä hyvää tavaraa roskiin. Niinpä tänäkin päivänä tiellä näkee mitä mielenkiintoisia auton virityksiä.Jeeppeihin on heitetty mm. alumiinia, Mersun logoja, uskonnollisia maalauksia ja mitä ikinä on käteen löytynyt. Nämä Jeepneyt sitten ajelevat pitkin reittejä, jotka on maalattu auton kylkeen. Kyytiin hypätään lennosta ja maksu kierrätetään kuskille tai rahastajalle. Jeepney on erittäin hyvä tapa tutustua oikeaan paikalliseen elämään.
Kyyti Downtowniin sisälsi myös matkan heikko-osaisten asuinalueeseen. Ja olihan se lohduton näky. Hökkelikyliä, ihmisiä nukkumassa maassa ja likaa. Mutta silti pitää ihailla sitä rohkeutta ja iloisuutta mitä näiltä ihmisiltä liikenee. Suurin osa hymyilivät ja heiluttivat kättä paikan ainoille länkkäreille. Ja totta kai vastattiin hymyilemällä takaisin.
Downtownissa käytiin katsastamassa paikallinen katedraali, Magellanin risti(Mies, joka kiersi maapallon ympäri ja kohtasi loppunsa Cebussa alkuasukkaan keihääseen) ja San Pedron linnoituksen. Katedraalin pyhin esine oli todella todella vanha nukke(El Ninjo). Tämä lapsi Jeesusta esittävä nukke oli perua ensimmäisille löytöretkille, jolloin espanjalaiset antoivat nuken lahjaksi paikalliselle päällikölle tämän tultua kristinuskoon. Myöhemmin nukke katosi ja löytyi jostakin random mökistä espanjalaisten toimesta.Siitä lähtien El Ninjoa on kunnioitettu ja käyty katsomassa.
Magellanin risti on perua siitä, kun herra Magellan ensimmäisen kerran astui Filippiineille ja laitatti alamaisensa pystyttämään suuren puisen ristin maihinnousu paikalle. Nykyinen risti sisältää osia tuosta alkuperäisestä rististä.
San Pedro oli pienen pieni linnoitus, jonka espanjalaiset rakensivat suojakseen. Linnoitus on toiminut niin eläintarhana, puutarhana kuin turistinähtävyytenä. Ja hyvin olivat pitäneet huolta puutarhasta. Paljon kasveja ja nättejä maisemia. Muuta nähtävää Cebussa ei sitten ollutkaan mikä yllätti meidät. Loppuaika Cebussa käytettiin lepäämiseen ja yöelämään.
Cebuun ei kannata jatkossa varata aikaan kuin ehkä päivän. Ja ainoastaan silloin, jos on käyttämässä Cebun jatkoyhteyksiä.
Cebusta lennettiin Kaliboon, josta bussi alle. Parin tunnin ajo ja saavuttiin Caticlaylle. Tästä moottorivene alle ja 15 minuutissa Boracayalle. Vesi turkoosin sinistä, lämpötila leppoisat 28 astetta ja viisi päivää aikaa rentoutua :)
Boracayalla teemana oli selkeästi sukellus ja muut aktiviteetit. Joka päivä suoritettiin yksi sukellus ja sen jälkeen jotakin muuta extreme hommaa. Ja illalla käytiin ottamassa muutamat rentouttavat Red Horset ja syötiin itsemme mukavaksi.
Sukellushommat olivat allekirjoittaneelle parasta mitä tähän mennessä on kokenut. Näkyvyys huikea (50-60metriin), paljon kaloja(Frogfish, Scorpionfish ja Magpiefish erikoisuuksia) ja koralleja.Tähän lisätään muikeat sukelluskohteet, hauskat oppaat ja puheliaat kanssa sukeltajat niin avot. Ikimuistoista. Ja ennätys syvyyskin tuli koettua(25m). Tämä tuli Camia nimisellä hylyllä. Tämä japanilainen kalastusalus upposi 1990 ja oli vielä hyvässä kunnossa. Olo oli kuin katsoisi dokumenttia uponneista aluksista. Sillä erotuksella, että voit koskettaa alusta :). Tavoitteena on suorittaa jatkokurssi, jonka jälkeen pääsee sukeltamaan itse aluksen sisään ja 30 metriin. Varmaan tulee thaikkulassa tämä vedettyä.
Moottoriurheilun pariin päästiin kun vuokrattiin toisena päivänä skootterit alle ja kierrettiin saari ympäri. Mukava reissu, jossa eksyttiin mm. lepakkoluolaan, jossa majaili myös joukko käärmeitä. Ja itse matka alas luolaan oli tarpeeksi extremeä...Seuraavana päivänä oli vuorossa vesiskootterilla ajo. Puolisen tuntia leikittiin hanat tiskissä aaltojen yli hyppien. Ja yllättävän kovaa kulkee :). Onnistuttiin jopa pysymään pystyssä ilman turhia uintireissuja. Toki muuten yltä päätä märkänä meren loiskeesta.
Viimeisenä iltana istuttiin iltaa muiden sukeltajien kanssa ja luotiin kontakteja. Sattumalta törmättiin myös sveitsiläiseen koijariin, joka työskentelee Singaporessa. Mies kertoili Singan työelämästä ja antoi hyviä vinkkejä työnhakuun. Eli sukeltaminen on tässäkin tapauksessa hyvien tyyppien yhteinen harrastus :)
Boracaysta takaisin Manilaan ja aamulla lento takaisin Singaporeen. Loppusanoiksi voisi todeta, ettei ollut viimeinen kerta ko.maassa ja paluu tapahtuu heti kun tulee käärittyä tarpeeksi massia. Ei sillä, että maa on niin kallis, mutta sukellus vaatii tiettyä pääomaa :).
Ps. Tsekatkaa tämä tyyppi. Mies on jo myyttisen miehen maineessa. Aito, oikea Filippiinien sankari. Kaverin pärstä koristaa joka toisessa mainoksessa. Ja ai niin on se kova poika nyrkkeilemään.
http://en.wikipedia.org/wiki/Manny_Pacquiao
Seuraavana aamuna aikaisin ylös ja Downtowniin. Tällä kertaa haluttiin testata paikallista joukkoliikennettä(Jeepney). Nämä pimpatut ajoneuvot olivat suoraan jenkkien jeeppien jälkeläisiä. Amerikkalaisten lähtivät Filppareilta ja jättivät suurimman osan kalustosta jälkeen. Ja Filippiinit eivät koskaan heitä hyvää tavaraa roskiin. Niinpä tänäkin päivänä tiellä näkee mitä mielenkiintoisia auton virityksiä.Jeeppeihin on heitetty mm. alumiinia, Mersun logoja, uskonnollisia maalauksia ja mitä ikinä on käteen löytynyt. Nämä Jeepneyt sitten ajelevat pitkin reittejä, jotka on maalattu auton kylkeen. Kyytiin hypätään lennosta ja maksu kierrätetään kuskille tai rahastajalle. Jeepney on erittäin hyvä tapa tutustua oikeaan paikalliseen elämään.
Kyyti Downtowniin sisälsi myös matkan heikko-osaisten asuinalueeseen. Ja olihan se lohduton näky. Hökkelikyliä, ihmisiä nukkumassa maassa ja likaa. Mutta silti pitää ihailla sitä rohkeutta ja iloisuutta mitä näiltä ihmisiltä liikenee. Suurin osa hymyilivät ja heiluttivat kättä paikan ainoille länkkäreille. Ja totta kai vastattiin hymyilemällä takaisin.
Downtownissa käytiin katsastamassa paikallinen katedraali, Magellanin risti(Mies, joka kiersi maapallon ympäri ja kohtasi loppunsa Cebussa alkuasukkaan keihääseen) ja San Pedron linnoituksen. Katedraalin pyhin esine oli todella todella vanha nukke(El Ninjo). Tämä lapsi Jeesusta esittävä nukke oli perua ensimmäisille löytöretkille, jolloin espanjalaiset antoivat nuken lahjaksi paikalliselle päällikölle tämän tultua kristinuskoon. Myöhemmin nukke katosi ja löytyi jostakin random mökistä espanjalaisten toimesta.Siitä lähtien El Ninjoa on kunnioitettu ja käyty katsomassa.
Magellanin risti on perua siitä, kun herra Magellan ensimmäisen kerran astui Filippiineille ja laitatti alamaisensa pystyttämään suuren puisen ristin maihinnousu paikalle. Nykyinen risti sisältää osia tuosta alkuperäisestä rististä.
San Pedro oli pienen pieni linnoitus, jonka espanjalaiset rakensivat suojakseen. Linnoitus on toiminut niin eläintarhana, puutarhana kuin turistinähtävyytenä. Ja hyvin olivat pitäneet huolta puutarhasta. Paljon kasveja ja nättejä maisemia. Muuta nähtävää Cebussa ei sitten ollutkaan mikä yllätti meidät. Loppuaika Cebussa käytettiin lepäämiseen ja yöelämään.
Cebuun ei kannata jatkossa varata aikaan kuin ehkä päivän. Ja ainoastaan silloin, jos on käyttämässä Cebun jatkoyhteyksiä.
Cebusta lennettiin Kaliboon, josta bussi alle. Parin tunnin ajo ja saavuttiin Caticlaylle. Tästä moottorivene alle ja 15 minuutissa Boracayalle. Vesi turkoosin sinistä, lämpötila leppoisat 28 astetta ja viisi päivää aikaa rentoutua :)
Boracayalla teemana oli selkeästi sukellus ja muut aktiviteetit. Joka päivä suoritettiin yksi sukellus ja sen jälkeen jotakin muuta extreme hommaa. Ja illalla käytiin ottamassa muutamat rentouttavat Red Horset ja syötiin itsemme mukavaksi.
Sukellushommat olivat allekirjoittaneelle parasta mitä tähän mennessä on kokenut. Näkyvyys huikea (50-60metriin), paljon kaloja(Frogfish, Scorpionfish ja Magpiefish erikoisuuksia) ja koralleja.Tähän lisätään muikeat sukelluskohteet, hauskat oppaat ja puheliaat kanssa sukeltajat niin avot. Ikimuistoista. Ja ennätys syvyyskin tuli koettua(25m). Tämä tuli Camia nimisellä hylyllä. Tämä japanilainen kalastusalus upposi 1990 ja oli vielä hyvässä kunnossa. Olo oli kuin katsoisi dokumenttia uponneista aluksista. Sillä erotuksella, että voit koskettaa alusta :). Tavoitteena on suorittaa jatkokurssi, jonka jälkeen pääsee sukeltamaan itse aluksen sisään ja 30 metriin. Varmaan tulee thaikkulassa tämä vedettyä.
Moottoriurheilun pariin päästiin kun vuokrattiin toisena päivänä skootterit alle ja kierrettiin saari ympäri. Mukava reissu, jossa eksyttiin mm. lepakkoluolaan, jossa majaili myös joukko käärmeitä. Ja itse matka alas luolaan oli tarpeeksi extremeä...Seuraavana päivänä oli vuorossa vesiskootterilla ajo. Puolisen tuntia leikittiin hanat tiskissä aaltojen yli hyppien. Ja yllättävän kovaa kulkee :). Onnistuttiin jopa pysymään pystyssä ilman turhia uintireissuja. Toki muuten yltä päätä märkänä meren loiskeesta.
Viimeisenä iltana istuttiin iltaa muiden sukeltajien kanssa ja luotiin kontakteja. Sattumalta törmättiin myös sveitsiläiseen koijariin, joka työskentelee Singaporessa. Mies kertoili Singan työelämästä ja antoi hyviä vinkkejä työnhakuun. Eli sukeltaminen on tässäkin tapauksessa hyvien tyyppien yhteinen harrastus :)
Boracaysta takaisin Manilaan ja aamulla lento takaisin Singaporeen. Loppusanoiksi voisi todeta, ettei ollut viimeinen kerta ko.maassa ja paluu tapahtuu heti kun tulee käärittyä tarpeeksi massia. Ei sillä, että maa on niin kallis, mutta sukellus vaatii tiettyä pääomaa :).
Ps. Tsekatkaa tämä tyyppi. Mies on jo myyttisen miehen maineessa. Aito, oikea Filippiinien sankari. Kaverin pärstä koristaa joka toisessa mainoksessa. Ja ai niin on se kova poika nyrkkeilemään.
http://en.wikipedia.org/wiki/Manny_Pacquiao
Viva Philippines!
Marraskuun kohdalla oli kalenteriin ruksattu iso raksi. 10 päivää Filippiineillä. Pari päivää Manilassa(pääkaupunki), pari päivää Cebussa(Hubikeskus lennoille) ja loput viisi päivää sukelluskeskus Boracayalla.
Matkaan lähdettiin sinivalkoisin siivin, sillä torstai aamuna tapasin metro-asemalla Jarin ja tästä matka jatkui kohti lentokenttää ja budjettiterminaalia. Jarille ja allekirjoittaneelle Filippiinit olivat täysin uusi juttu ja kuultujen juttujen perusteella melkoinen paratiisi. Eli odotukset olivat korkealla.
Matka taittui Cebu Pacifin koneella joutuisasti(3,5) tuntia. Toki matkaa helpotti myös se, että lento oli aamulla ja edellisiltana piti käydä moikkaamassa vaihtarikamuja muutaman bissen säestyksellä. Eli koneeseen, silmät kiinni ja voila teleportaatio Manilaan oli suoritettu. Helppo nakki.
Edessä oli käteisnosto(yksi euro vastasi suunnilleen 70 pesoa) ja taksi alle. Ja suunnaksi tapaamispaikka, jossa ottaisimme kyytiin reissumme kolmannen jäsenen Grantin. Mies löytyikin helposti ja pääsimme majoituksen hakuun.
Majapaikka löytyi Ermite nimiseltä alueelta,jossa sijaitsi kaikki halvat huvitukset. Oli hostellia, ravintelia ja muita juottoloita. Niinpä otimme agilen moovin käyttöön ja yks kaks löysimme itsemme scandiravintolasta. Ruokalistalta löytyi niin pyttipannua, lihapullia kuin nuuskaa. Jälkimmäinen lämmitti suuresti Jarin sydäntä. Mies oli suuri nuuskan ystävä ja kun Singaporen tulli oli takavarikoinut miehen tuliaiset aikoinaan, oli nikotiinin tuskat polttavat. Niinpä helpotus oli suuri :). Muutenkin mesta oli rempseän oloinen ja saatiin kuulla muutaman San Miguelin ohella pohjoisen tilanteita.
Loppuilta meni paikkoihin tutustuessa ja paikallista Hobit Housea etsiessä. Lonely Planet nimittäin kertoili paikasta, jossa kääpiöt(vertikaalisesti vajavaiset) tarjoilisivat ruokaa ja juomaa. Ja kyllä, ravintola oli tehty täysin Lord Of The Ringsin teeman mukaisesti. Pääsimme sukeltamaan keskimaan ihmeisiin. Erikoisuutena myös juomalistalta löytynyt Lapin kulta olut :)
Seuraavana aamuna heräsimme kukonlaulun aikaan ja suuntasimme kohti Manilan suurinta nähtävyyttä: Intromurasta. Tämä espanjalaisten rakentama linnoitus oli kokenut kovia niin kolonisaatiosodista toiseen maailman sotaan. Sen isäntinä olivat olleet niin englantilaiset, japanilaiset kuin jenkitkin. Ja olihan se hieno. Arkkitehtuuri oli suoraan espanjalaista ja välillä tuntui, että sitä ollaan takaisin Madridissa. Vanhoja kirkkoja, taloja ja linnoituksia. Ja päivähän siinä vierähti paikkoja katsastellen.
Näin yleissivistävänä blogina voineen todeta, että Filippiineillä pääuskonto on katolilaisuus.Se on ainoa Aasian maa, jossa kristinusko on vallitseva uskonto. Ja se todella näkyy jokapäiväisessä elämässä. Asukkaat polveutuvat espanjalaisista ja näyttävät latinoilta, joskin heissä on myös selviä Aasian kansojen piirteitä. Varsinkin naiset ovat todella upeita ja eksoottisia kaunottaria. Ja luonteeltaan ovat erittäin ystävällisiä ja puheliaita.
Intromurosta siirryttiin Coconut Palaceen. Kyseinen rakennus oli rakennettu Paavin vierailua varten. Paikallinen yksinvaltias(lue diktaattori) halusi tehdä Paaviin vaikutuksen ja rakentaa pamautti 30 miljoonan kämpän keskelle Manilaan. Paha vain kun suurin osa kansasta elää köyhyysrajan alapuolella ja kärsii pahasta nälänhädästä. Noh Paavi kyykytti ko. hallitsijaa ja ei sitten saapunutkaan paikalle. Nyt kämppä on turistinähtävyys ja siellä vihitään myös pariskuntia naimisiin tuntuvaa korvausta kohtaan. Kartano on muuten rakennettu mm. simpukoista, bambusta ja muista harvinaisista rakennusaineista. Laitan kuvia myöhemmin.
Illasta oli siirtyminen kohti Cebua.Filppareilla ainoa tapa matkustaa on lentäminen. Tämä johtuu luonnollisesti siitä syystä, että koko maa on yhtä saaristoa. Laivalla träveläykseen menee monta päivää. Siispä rutkasti lentoja alle ja matkaan mars. Allekirjoittaneelle lentoja siunaantui 6 kappaletta, josta yksi jäi käyttämättä(kokonaissumma lennoille: 150 euroa). Paikallisten lentojen hinta oli n.20 euroa :). Näillä hinnoilla sitä voisi myös Suomessa lentää. To be continue...
Matkaan lähdettiin sinivalkoisin siivin, sillä torstai aamuna tapasin metro-asemalla Jarin ja tästä matka jatkui kohti lentokenttää ja budjettiterminaalia. Jarille ja allekirjoittaneelle Filippiinit olivat täysin uusi juttu ja kuultujen juttujen perusteella melkoinen paratiisi. Eli odotukset olivat korkealla.
Matka taittui Cebu Pacifin koneella joutuisasti(3,5) tuntia. Toki matkaa helpotti myös se, että lento oli aamulla ja edellisiltana piti käydä moikkaamassa vaihtarikamuja muutaman bissen säestyksellä. Eli koneeseen, silmät kiinni ja voila teleportaatio Manilaan oli suoritettu. Helppo nakki.
Edessä oli käteisnosto(yksi euro vastasi suunnilleen 70 pesoa) ja taksi alle. Ja suunnaksi tapaamispaikka, jossa ottaisimme kyytiin reissumme kolmannen jäsenen Grantin. Mies löytyikin helposti ja pääsimme majoituksen hakuun.
Majapaikka löytyi Ermite nimiseltä alueelta,jossa sijaitsi kaikki halvat huvitukset. Oli hostellia, ravintelia ja muita juottoloita. Niinpä otimme agilen moovin käyttöön ja yks kaks löysimme itsemme scandiravintolasta. Ruokalistalta löytyi niin pyttipannua, lihapullia kuin nuuskaa. Jälkimmäinen lämmitti suuresti Jarin sydäntä. Mies oli suuri nuuskan ystävä ja kun Singaporen tulli oli takavarikoinut miehen tuliaiset aikoinaan, oli nikotiinin tuskat polttavat. Niinpä helpotus oli suuri :). Muutenkin mesta oli rempseän oloinen ja saatiin kuulla muutaman San Miguelin ohella pohjoisen tilanteita.
Loppuilta meni paikkoihin tutustuessa ja paikallista Hobit Housea etsiessä. Lonely Planet nimittäin kertoili paikasta, jossa kääpiöt(vertikaalisesti vajavaiset) tarjoilisivat ruokaa ja juomaa. Ja kyllä, ravintola oli tehty täysin Lord Of The Ringsin teeman mukaisesti. Pääsimme sukeltamaan keskimaan ihmeisiin. Erikoisuutena myös juomalistalta löytynyt Lapin kulta olut :)
Seuraavana aamuna heräsimme kukonlaulun aikaan ja suuntasimme kohti Manilan suurinta nähtävyyttä: Intromurasta. Tämä espanjalaisten rakentama linnoitus oli kokenut kovia niin kolonisaatiosodista toiseen maailman sotaan. Sen isäntinä olivat olleet niin englantilaiset, japanilaiset kuin jenkitkin. Ja olihan se hieno. Arkkitehtuuri oli suoraan espanjalaista ja välillä tuntui, että sitä ollaan takaisin Madridissa. Vanhoja kirkkoja, taloja ja linnoituksia. Ja päivähän siinä vierähti paikkoja katsastellen.
Näin yleissivistävänä blogina voineen todeta, että Filippiineillä pääuskonto on katolilaisuus.Se on ainoa Aasian maa, jossa kristinusko on vallitseva uskonto. Ja se todella näkyy jokapäiväisessä elämässä. Asukkaat polveutuvat espanjalaisista ja näyttävät latinoilta, joskin heissä on myös selviä Aasian kansojen piirteitä. Varsinkin naiset ovat todella upeita ja eksoottisia kaunottaria. Ja luonteeltaan ovat erittäin ystävällisiä ja puheliaita.
Intromurosta siirryttiin Coconut Palaceen. Kyseinen rakennus oli rakennettu Paavin vierailua varten. Paikallinen yksinvaltias(lue diktaattori) halusi tehdä Paaviin vaikutuksen ja rakentaa pamautti 30 miljoonan kämpän keskelle Manilaan. Paha vain kun suurin osa kansasta elää köyhyysrajan alapuolella ja kärsii pahasta nälänhädästä. Noh Paavi kyykytti ko. hallitsijaa ja ei sitten saapunutkaan paikalle. Nyt kämppä on turistinähtävyys ja siellä vihitään myös pariskuntia naimisiin tuntuvaa korvausta kohtaan. Kartano on muuten rakennettu mm. simpukoista, bambusta ja muista harvinaisista rakennusaineista. Laitan kuvia myöhemmin.
Illasta oli siirtyminen kohti Cebua.Filppareilla ainoa tapa matkustaa on lentäminen. Tämä johtuu luonnollisesti siitä syystä, että koko maa on yhtä saaristoa. Laivalla träveläykseen menee monta päivää. Siispä rutkasti lentoja alle ja matkaan mars. Allekirjoittaneelle lentoja siunaantui 6 kappaletta, josta yksi jäi käyttämättä(kokonaissumma lennoille: 150 euroa). Paikallisten lentojen hinta oli n.20 euroa :). Näillä hinnoilla sitä voisi myös Suomessa lentää. To be continue...
Tilaa:
Kommentit (Atom)