Laos, rauhallisuuden tyyssija

Kone kaarsi Vientianen lentokentälle iltapäivästä. Ja ilolla otettiin lämpö vastaan. Hupparit ja farkut reppuun, shortsit ja t-paita päälle. Ensimmäinen huomio oli, että missä ovat kaikki häslääjät lentokentän ovella. Kukaan ei tyrkyttänyt ylihintaista taksia tai tuk-tukia. Pihalla oli hiljaista ja muutama hassu auto parkkiksella. Oltiinko palattu Ouluun?

Vientianessa on vain 300.000 asukasta ja se on Laosin pääkaupunki. Itse Laosissa on vajaa 5,5 miljoonaa ihmistä ja se on valitettavasti yksi maailman pommitetuista maista kiitos naapureiden sekä muutaman isontelevan suurvallan. Suuret kaupungit puuttuvat ja porukka asuu maaseudulla. Infrastruktuuri on lapsen kengissä ja varsinkin teiden kunto hirvittää. 150Km matkaan saattaa kulua n.5-6 tuntia.

Koska oli high season jouduimme näkemään paljon vaivaa saadakseen majapaikan. Ei oota tai fullia pukkasi joka paikassa. Vihdoin löysimme hieman kalliimman kämpän ja pelattiin varman päälle ottaessamme sen. Ensimmäinen ilta meni paikkoja tutkien ja herkkuja syöden. Leipomotuotteet oli suussa sulavaa. Illan kruunasi kotitekoinen katuburgeri. Näitä voisi myydä myös Suomessa.

Nukuttiin pitkään ja aamupalan kautta grindaamaan nähtävyyksiä. Vientianessa on paljon temppeleitä ja museoita. Päivän kohokohdaksi voisi todeta kansallismonumentin. Bling Bling tehty kullasta ja mirhamista. Ihan silmiä kirveli katsoa sitä auringon paisteessa :). Muita mainitsemisen arvoisia mestoja oli paikallinen ”riemukaari” eli patuxai. Kopioitu ranskasta ja tehty runsaasta betonista.

Futispersoonana vierailtiin myös kansallis-stadikalla, jossa pari päivää aikaisemmin oli pelattu SEA gamesin surullisen kuuluisa finaali, jonka Vietnam hävisi. Ei paljon ollut raattia isompi. Futismatsku sentään lämmitti mieltä.

Seuraavana päivänä nostettiin kytkintä maaseudulle ja kohti Vang Vingiä. Tämä kyläpahainen on koti kaikille extreme-lajin ystäville ja aikeissa oli harrastaa niin tubingia, koskenlaskua ja luolastoseikkailuja. Ja totta kai viettää Joulu rauhan keskellä. Bussi kesti tosiaan 5 tuntia ja matkaa taittui se 150km. Iltapäivästä vuokrattiin pyörät ja käytiin läheisessä luolassa tsekkaamassa maanalainen toiminta. Luolassa oli myös pieni maanalainen joki, joka ajateltiin käydä testaamassa uimisen ja sukeltamisen merkeissä tulevina päivinä. Ja oli muuten kirkasta vettä.

Muutenkin läheinen joki ja vuoret tarjosivat makeat maisemat. Fiilisteltiin auringonlasku ja palautettiin pyörät.

Hou Hou Hou, Jouluaatto menikin sitten kosteissa merkeissä. Ei suinkaan kuningas alkoholin vaan Vang Vinghin suurimman houkuttimen tuubeilun huumassa. ”Tubing” eli otetaan iso traktorin rengas ja lasketaan sillä jokea alas. Tähän lisätään kymmenet rantabaarit, vesiliukurit, keinut ja hyppytornit niin voila.

Muutaman bissen jälkeen uskalsi hypätä jälleen kymmenestä metristä ja muutenkin meno oli varsin jouluista kun juhlaväki laski vesiliukuja tonttulakit päässä. Lopeteltiin hyvissä ajoin ennen pimeää ja palattiin takaisin kämpille. Soittokierros Suomeen ja hyvien joulujen toivotukset. Päälle kunnon joulumätöt intialaiseen tyyliin(kinkkua ei valitettavasti löydetty). Muutama shotti paikallista lao viinaa ja nukkumatin aika. Sitä ennen viimeiset hehkutukset suuren tähtitaivaan alla. Samalta se näyttää kun Suomesta käsin :)

Joulun kunniaksi nukuttiin pitkään ja suunniteltiin hieman reissua. Peter halusi vuokrata mopot alle ja lähteä luolastoseikkailun pariin. Ja mikäs siinä. Automaattiskootteri, lapsetkin niillä ajaa...

Ja sitten tähän luolahommaan. Caving koostuu seikkailijasta, taskulampusta ja oppaasta. Kaikki elintärkeitä, muuten matka voi loppua yllättävän ikävästi ja pimeästi. Suunnattiin heti suurimpaan luolastoon, joka koostui n. kolmen kilometrin pitkistä tunnelin siivuista. Valittiin kilsan reitti, jonka päässä olisi maanalainen joki.

Hikeä, ahtaita paikkoja, kauhuelokuvista tuttuja elementtejä. Välillä ryömittiin, välillä käveltiin vedessä ja välillä nautittiin luonnon taiteellisista kivistä. Oppaallakin riitti huumoria sammuttaessaan lampun ja säikyttäessä meidät perin pohjin :). Ja täytyy todeta kun valot sammuu, edessä on säkkipimeää niin mielikuvitus alkaa tehdä tepposia. Alkaa kuulla outoja ääniä...

Koko etappiin meni noin kolmisen tuntia ja tämä sisälsi myös ajan jonka vietimme vedessä. Kyllä, opas kehotti kokeilemaan uimista kilometrin maan sisällä. Pakkohan se oli testata. Jäi siinä raksila kakkoseksi. Sen verran oli rataa tarjolla. Ja seuraa piti pienen pienet kalat ja ravut.

Kaiken kaikkiaan tämä oli yksi mieleenpainuvista seikkailuista koko Aasian turneella. Oppi paljon itsehillinnästä(ei auta panikoida, ice cold ja ei muuta kuin eteenpäin). Sama kuin sukeltaessa. Tässähän saattaa jopa olla alku mainarin uralle :)