Hokkien Temple, Chinatown, Singapore
tiistai 6. lokakuuta 2009
Singaporen toinen kuukausi...
Hokkien Temple, Chinatown, Singapore
Deep Blue Sea(Bali)
Uusi viikko Balilla pyörähti käyntiin jälleen kerran hotellin vaihdolla. Jo perinteeksi tullut "nuku yksi yö hotellissa, aamulla pakkaa ja vaihda hotellia" rumba jatkui tuttuun tyyliin. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin ässä hihassa. Green Boxilla olimme törmänneet muutamaan suomalaiseen reissaajaan, jotka kertoivat yöpyvänsä kohtuullisen hyvässä ja edullisessa hotellissa. Totta kai hotelli oli aina täynnä, mutta tällä kertaa meillä oli soluttautujia joukossa, jotka aamupäivästä taivuttelivat hotellin väen ottamaan meidät vastaan. Tästä siis iso kiitos Terhille. Tässä mestassa olimmekin sitten reissun loppuun asti.
Terhin kautta tutustuttiin samalla suomalaiseen kommuuniin, joiden jäsenet olivat hypänneet pois oravanpyörästä, myyneet maallisen omaisuuden pois ja muuttaneet Balille. Täällä he olivat vuokranneet kämpän ja elelivät maanläheistä elämää surffaten ja pitäen hauskaa. Kuinka moni olisi valmis tekemään tämän saman? Vaatii melkoista rohkeutta :).
Näinpä siis pari iltaa meni suomea braataten(pariin kuukauteen pelkästään englantia, myös Ilkan kanssa). Joten oli mukava palautella kielipäätä myös kotosuomen suuntaan. Mielenkiintoisia tarinoita, reissuvinkkejä ja paljon muuta mukavaa. Samalla lähti myös kutsu Singaporeen, jonka ainakin Terhi aikoi jossain vaiheessa lunastaa. Ja täällähän on aina sohva vapaana.
Loppu reissu vietettiinkin altaan ja meren syvyyksissä. Minä, Philip ja Ilkka oltiin kirjoittauduttu paikallisen sukelluskoulun oppilaaksi. 3 päivän peruskurssi kustansi n.240 euroa, ja sisälsi kaiken tarvittavan varusteista, opetuksesta ja majoituksesta ruokaan.Niin ja kouluna toimi Scuba Duba Duu(pari kaveriamme Singaporessa suositteli mestaa, ja nyt ymmärrämme miksi). Opettajaksi olimme saaneet paljon kehuja saaneen Suen. Suen tavaramerkki oli sukeltaa mikkihiiri päähineessä. Näin me tunnistimme oman ryhmän veden alla. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Ensimmäinen päivä kului videoita katsellen ja altaassa oppia ottaen. Ja täytyy sanoa, että ensimmäinen hengitys veden alla oli jotakin sanoin kuvaamatonta. Innolla odotettiin pääsyä mereen.
Toinen ja kolmas päivä vietettiin pikkuisessa Tulamben kylässä Balin pohjoispuolella.Tämä sukeltajien paratiisi tarjosi mitä parhaimmat olosuhteet sukellusharrastuksen aloittamiseksi.Ja ensimmäinen hetki meren pohjassa oli ikimuistoinen. Laskeuduimme kymmeneen metriin, hiljaisuus oli mykistävä. Satoja kaloja ui vieressä ja päässä soi ainoana ajatuksena "hengitä, hengitä". Jonkin ajan kuluttua keho alkoi rentoutua ja pääsi nauttimaan maisemista. Ensimmäisen sukelluksen kestoksi merkittiin 45 minuuttia.
Tämän jälkeen suoritettiin vielä kolme eri sukellusta ja teoriakoe, jonka jokainen läpäisi kirkkaasti. Toinen ja kolmas sukellus suoritettiin toisen maailmansodan aikaisen hylyn äärellä. Us Liberty oli epäonninen tankkeri, jonka japanilaiset onnistuivat upottamaan. Ja voiko hienompaa aloittaa sukellusharrastus moisessa pläjäytyksessä. Tankkeri oli jättimäinen ja Suen johdolla kurkkasimme jopa sisään. Tankkerin sisällä kohtasimme tähän asti huikeimman kokemuksen. Samaan aikaan kun uimme jonossa sisään, huomasin etukulmassa liikettä. Suuren suuri kala ui erittäin läheltä Ilkkaa ja pysähtyi jonkun matkan päästä meitä. Kala paljastui 1,5 metriseksi barracudaksi. Tilanne oli samaan aikaan huikea ja pelottava. Ja siinä vaiheessa kun barracuda paljasti hampaansa ja kääntyi meitä kohti, mielessä pyöri vaan ajatus "pois, pois ja äkkiä". Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti ja pääsimme tankkerista pois ilman kalan puremia. Ja näin jälkikäteen naurattaa ajatus barracudasta vahtikoirana. Selvästi tankkeri oli koijarin koti ja se puolusti sitä tunkeilijoilta.
Muita erikoisuuksia mitä näimme: garden eel(ankerias), blue spotted stingray(keihäsrausku), parrot fish(papukaijakala), bumbhead fish(tätä en ala edes kääntämään :).
Viimeisen sukelluksen jälkeen saimme Suelta kädenpuristuksen ja olimme vihdoin sertifioituja sukeltajia. Tästä se sitten uusi harrastus lähtisi käyntiin. Paljon opittavaa ja paljon nähtävää.
Viimeinen ilta menikin sitten juhliessa sukelluslisenssiä ja uusia tuttavuuksia. Summa Summarum Bali on paratiisi, jonne on tultava uudestaan. Trimakasi!
Terhin kautta tutustuttiin samalla suomalaiseen kommuuniin, joiden jäsenet olivat hypänneet pois oravanpyörästä, myyneet maallisen omaisuuden pois ja muuttaneet Balille. Täällä he olivat vuokranneet kämpän ja elelivät maanläheistä elämää surffaten ja pitäen hauskaa. Kuinka moni olisi valmis tekemään tämän saman? Vaatii melkoista rohkeutta :).
Näinpä siis pari iltaa meni suomea braataten(pariin kuukauteen pelkästään englantia, myös Ilkan kanssa). Joten oli mukava palautella kielipäätä myös kotosuomen suuntaan. Mielenkiintoisia tarinoita, reissuvinkkejä ja paljon muuta mukavaa. Samalla lähti myös kutsu Singaporeen, jonka ainakin Terhi aikoi jossain vaiheessa lunastaa. Ja täällähän on aina sohva vapaana.
Loppu reissu vietettiinkin altaan ja meren syvyyksissä. Minä, Philip ja Ilkka oltiin kirjoittauduttu paikallisen sukelluskoulun oppilaaksi. 3 päivän peruskurssi kustansi n.240 euroa, ja sisälsi kaiken tarvittavan varusteista, opetuksesta ja majoituksesta ruokaan.Niin ja kouluna toimi Scuba Duba Duu(pari kaveriamme Singaporessa suositteli mestaa, ja nyt ymmärrämme miksi). Opettajaksi olimme saaneet paljon kehuja saaneen Suen. Suen tavaramerkki oli sukeltaa mikkihiiri päähineessä. Näin me tunnistimme oman ryhmän veden alla. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Ensimmäinen päivä kului videoita katsellen ja altaassa oppia ottaen. Ja täytyy sanoa, että ensimmäinen hengitys veden alla oli jotakin sanoin kuvaamatonta. Innolla odotettiin pääsyä mereen.
Toinen ja kolmas päivä vietettiin pikkuisessa Tulamben kylässä Balin pohjoispuolella.Tämä sukeltajien paratiisi tarjosi mitä parhaimmat olosuhteet sukellusharrastuksen aloittamiseksi.Ja ensimmäinen hetki meren pohjassa oli ikimuistoinen. Laskeuduimme kymmeneen metriin, hiljaisuus oli mykistävä. Satoja kaloja ui vieressä ja päässä soi ainoana ajatuksena "hengitä, hengitä". Jonkin ajan kuluttua keho alkoi rentoutua ja pääsi nauttimaan maisemista. Ensimmäisen sukelluksen kestoksi merkittiin 45 minuuttia.
Tämän jälkeen suoritettiin vielä kolme eri sukellusta ja teoriakoe, jonka jokainen läpäisi kirkkaasti. Toinen ja kolmas sukellus suoritettiin toisen maailmansodan aikaisen hylyn äärellä. Us Liberty oli epäonninen tankkeri, jonka japanilaiset onnistuivat upottamaan. Ja voiko hienompaa aloittaa sukellusharrastus moisessa pläjäytyksessä. Tankkeri oli jättimäinen ja Suen johdolla kurkkasimme jopa sisään. Tankkerin sisällä kohtasimme tähän asti huikeimman kokemuksen. Samaan aikaan kun uimme jonossa sisään, huomasin etukulmassa liikettä. Suuren suuri kala ui erittäin läheltä Ilkkaa ja pysähtyi jonkun matkan päästä meitä. Kala paljastui 1,5 metriseksi barracudaksi. Tilanne oli samaan aikaan huikea ja pelottava. Ja siinä vaiheessa kun barracuda paljasti hampaansa ja kääntyi meitä kohti, mielessä pyöri vaan ajatus "pois, pois ja äkkiä". Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti ja pääsimme tankkerista pois ilman kalan puremia. Ja näin jälkikäteen naurattaa ajatus barracudasta vahtikoirana. Selvästi tankkeri oli koijarin koti ja se puolusti sitä tunkeilijoilta.
Muita erikoisuuksia mitä näimme: garden eel(ankerias), blue spotted stingray(keihäsrausku), parrot fish(papukaijakala), bumbhead fish(tätä en ala edes kääntämään :).
Viimeisen sukelluksen jälkeen saimme Suelta kädenpuristuksen ja olimme vihdoin sertifioituja sukeltajia. Tästä se sitten uusi harrastus lähtisi käyntiin. Paljon opittavaa ja paljon nähtävää.
Viimeinen ilta menikin sitten juhliessa sukelluslisenssiä ja uusia tuttavuuksia. Summa Summarum Bali on paratiisi, jonne on tultava uudestaan. Trimakasi!
Bali kuvina...
maanantai 5. lokakuuta 2009
Surffing Bird(Recess week in Bali)
Rankan opiskelun välissä on hyvä pitää aina taukoa. Ja mielellään vaihtaa maisemaa kokonaan. Näinpä iloinen seurueemme päätti pitää lomaviikon Balin saarella Indonesiassa. Lento Balille lähti keskiviikko iltana ja takaisin päätettiin tulla seuraavan viikon perjantaina(Ko. viikonloppuna Singaporessa oli formulat). Menolennolla oli moni muukin vaihtari ja pian saimme huomata, että kaikilla muillakin oli sama määränpää mielessä. Lento kesti vain 2,5 tuntia ja pian olimmekin saapuneet Indonesian helmeen.
Hauskana yksityiskohtana oli se, että meidän piti maksaa maahan pääsystä.Ja oli vielä kohtuu suolasta. 50 dollaria eli 25 euroa siitä, että sai leiman passiin. Mieli kohentui huomattavasti kun kävimme nostamassa paikallista monopolirahaa. Sillä hetkellä allekirjoittaneesta tuli ensimmäistä kertaa miljonääri. Kyllä äiti on varmasti ylpeä :). Miljoona rupiaa vastasi noin 70 euroa. Eli tämä jos mikä on monopolirahaa.
Majoitus hommattiin Kuta nimisestä rannasta. Tämä kaikkien Aussien, budjettimatkalaisten ja todellisten päkpäkkäreiden pyhättö tarjosi kaikille kaikkea. Oli rantaa, isoja aaltoja, halpaa ruokaa ja juomaa ja kohtuullisen edullinen majoittautuminen.Ensimmäinen ilta meni leppoisasti syöden ja tutustuen uuteen täsmähankintaa, Peteriin. Tämä hauska heppu on yllätys yllätys Saksasta ja törmättiin sälliin edellisviikon hippibileissä.
Seuraava päivä vietettiin rannalla. Kelit suosi ja saatiin jopa väriä pintaan ilman pahempaa palamista. Samalla suoritettiin jo hieman tiedustelua surffikouluista ja välineistä.Iltaa kohden päätettiin testata paikallista olutta, Bintangia. Ja hyväähän se oli. Tähän väliin pitää sanoa, että löydettiin Suomeen hyvä bisnesidea.Ja tämä idea on väriltään vihreä. Nimittäin Kutalla oli kaksi vihreää koppia, luonnollisesti nimeltään Green box. Boxit myivät sikahalvalla kaiken maailman alkoholiannoksia. Esimerkiksi Cuba libre drinkki hintaan 60 senttiä. Ja mitä paremmin tulit juttuun palvelusväen kanssa, sitä enemmän alkkohoolia lirahti drinkkiin. Green boxit oli yleisesti hyvin miehitetty ja epävirallisia vaihtareiden kokoontumispaikkoja. Omana suosikki drinkkinä pitää mainita energy attack(vodka-red bull) 70 senttiä ja mohito 90 senttiä. Kyllä tulee Suomessa poru kun alat näitä drinksuja ostaan baarista.
Tähän väliin voi vielä todeta, että Bali on aussien(australialaisten) Gran Canaria. Kaikki ovat hirveässä kännissä koko ajan ja käyttäytyvät todella huonosti. Tästä syystä Eurooppalaiset ovat todella hyvässä maineessa. Ja palvelu on parempaa totta kai :D. Mutta täytyy silti nostaa hattua Ausseille, sillä vaikka vetivät he kuinka kovat kännit, aamulla nämä tyypit olivat ensimmäisten joukossa surffaamassa. Itseltä tämä ei todellakaan onnistuisi.
Surffaamisesta puheen ollen, päätettiin ottaa yksityisiä surffaustunteja. Kamat plus opetus kustansi jotain 10 euroa ja sillä rahalla sai surffata koko päivän, joten ei paha ollenkaan. Opetus oli hyvää ja täytyy myöntää, että ilman sitä on todella vaikea päästä alkuun. Tämä kävi ilmi kun osa vaihtareista kokeili onneansa ilman opetusta ja eihän se nättiä ollut. Itse surffaaminen oli hauskaa hommaa ja allekirjoittanut yllätti kaikki. Ei lumilautailu kokemusta, ei skeittausta ei mitään tasapainoilu harrastusta. Silti kepitin kaikki ja jopa paikoiten surffasin aikuisten oikeasti :). Päivä hurahti nopeasti ja lopeteltiin auringonlaskuun. Ylävitoset rannalla, muutama Bintang hyvässä hengessä. Olo oli todella uupunut mutta onnellinen(yllättävän raskasta hommaa plus muutama litra merivettä vatsalaukussa). Illalla uni maistui.
Aktiiviloma jatkui. Seuraavana vuorossa oli koskenlasku. Tätä varten piti ottaa paikallisen "matkatoimiston" omatoimi reissu vuorille. Pienen tinkaamisen ja fuskaamisen jälkeen hinta tippui siedettävälle tasolle ja auto kyyti Balin vuorille alkoi. Tunnin ajon jälkeen saavuimme perille ja ei muuta kuin uikkari jalkaan, pelastusliivi ylle ja kypärä päähän.
Itse koski oli hieman kapea, mutta vauhti oli silti ok ja putoukset aiheuttivat adrenaliinipurkauksia. Välillä pysähdyttiin hyppimään kallioilta, ihailemaan maisemia ja ottipa yksi paikallinen opas uintikilpailun allekirjoittaneen kanssa. Ampaisin matkaan kuin Naton ohjus ja ei kaverille jäänyt paljon mahdollisuuksia. Vielä se vanha jaksaa :). Näin helppoa on yhden Bintangin ansaitseminen. Ja tulipa nähtyä myös sylkevä kobra, joka uiskenteli lauttamme vieressä. Sillä hetkellä toivoi kovasti ettei lautta kaatuisi. Summa Summarum hauska aktiivinen päivä, mutta silti olisi toivonut kovempia koskia.
Tässä välissä tiimimme oli kasvanut jälleen yhdellä saksalaisella. Falk oli Peterin kaveri ja oli omatoimireissussa Aasiassa. Jantteri kertoi hyviä tarinoita ja paikkoja missä kannattaa vierailla. Cambodiaa mies suositteli kovasti ja sinne päin olisikin tarkoitus suunnata kulkumme jossain vaiheessa. Koskenlaskun jälkipelit käytiin paikallisessa yökerhossa.
Extreme loma jatkui sunnuntai aamuna maanjäristyksen merkeissä.Tasan kello seitsemän herättiin siihen kun koko talo heilui ja pihalta kuului kova jyrinä. Samalla sekunnilla rynnättiin parvekkeelle ja huudettiin. että "earthquake, earthquake". Paikalliset olivat itse ice cool ja katselivat ihmetellen länkkäreiden touhuja. Ja varmasti oli hauskan näköistä kun kolme puolialastonta miestä ryntää yhtä aikaa parvekkeelle. Maanjäristys oli ohi muutamassa sekunnissa ja loppui kuin seinään. Hieman mieltä painoi järistystä seuraava tsunami, mutta onneksemme sellaista ei tullut. Myöhemmin saimme kuulla, että järistys oli luokkaa 6,5 richteriä ja oli suurin 20 vuoteen Balilla. Onni onnettemuudessa, että mitään vakavaa ei sattunut Kutalla. Jossain päin Balia oli rakennus sortunut ja muutamia ihmisiä loukkaantunut.
Seuraava ongelma seurasi samana aamuna kun päätimme uudistaa yöpymisemme vanhassa hotellissamme. Valitettavasti muslimien Ramadan loppui juuri kyseisenä päivänä ja kaikki ihmiset lomailisivat seuraavan viikon. Joten hotellimme oli buukattu loppuun. Ei muuta kuin uuden majapaikan metsästykseen. Mutta kuten edellä jo mainitsin, Ramadanin loppu on iso homma muslimeille ja joka ikinen paikka myi eioota. Epätoivo alkoi jo vallata mielen kymmenennen hotellin kohdalla ja saimme kierrellä vielä monta tuntia ennen kuin tärppäsi. Hieman paremmassa mestassa oli vielä kaksi huonetta vapaana ja ilman sen kummempaa tarjousta otimme paikan välittömästi vastaan. Muutaman minuutin kuluttua paikalle käveli monen monta träveleriä rinkkoineen ja tunsimme itsemme onnekkaaksi. Kämppä ei silti Euroopan mittakaavassa ollut paljon. Oiskohan ollut jotain 12 euroa per naama. Aikaisempi mesta oli 6 euroa per naama :). Eli Kuta on hintojen puolesta paratiisi.
Seuraavassa blogissa sukelletaan pintaa syvemmälle ja törmätään suomalaiseen kommuuniin...
Hauskana yksityiskohtana oli se, että meidän piti maksaa maahan pääsystä.Ja oli vielä kohtuu suolasta. 50 dollaria eli 25 euroa siitä, että sai leiman passiin. Mieli kohentui huomattavasti kun kävimme nostamassa paikallista monopolirahaa. Sillä hetkellä allekirjoittaneesta tuli ensimmäistä kertaa miljonääri. Kyllä äiti on varmasti ylpeä :). Miljoona rupiaa vastasi noin 70 euroa. Eli tämä jos mikä on monopolirahaa.
Majoitus hommattiin Kuta nimisestä rannasta. Tämä kaikkien Aussien, budjettimatkalaisten ja todellisten päkpäkkäreiden pyhättö tarjosi kaikille kaikkea. Oli rantaa, isoja aaltoja, halpaa ruokaa ja juomaa ja kohtuullisen edullinen majoittautuminen.Ensimmäinen ilta meni leppoisasti syöden ja tutustuen uuteen täsmähankintaa, Peteriin. Tämä hauska heppu on yllätys yllätys Saksasta ja törmättiin sälliin edellisviikon hippibileissä.
Seuraava päivä vietettiin rannalla. Kelit suosi ja saatiin jopa väriä pintaan ilman pahempaa palamista. Samalla suoritettiin jo hieman tiedustelua surffikouluista ja välineistä.Iltaa kohden päätettiin testata paikallista olutta, Bintangia. Ja hyväähän se oli. Tähän väliin pitää sanoa, että löydettiin Suomeen hyvä bisnesidea.Ja tämä idea on väriltään vihreä. Nimittäin Kutalla oli kaksi vihreää koppia, luonnollisesti nimeltään Green box. Boxit myivät sikahalvalla kaiken maailman alkoholiannoksia. Esimerkiksi Cuba libre drinkki hintaan 60 senttiä. Ja mitä paremmin tulit juttuun palvelusväen kanssa, sitä enemmän alkkohoolia lirahti drinkkiin. Green boxit oli yleisesti hyvin miehitetty ja epävirallisia vaihtareiden kokoontumispaikkoja. Omana suosikki drinkkinä pitää mainita energy attack(vodka-red bull) 70 senttiä ja mohito 90 senttiä. Kyllä tulee Suomessa poru kun alat näitä drinksuja ostaan baarista.
Tähän väliin voi vielä todeta, että Bali on aussien(australialaisten) Gran Canaria. Kaikki ovat hirveässä kännissä koko ajan ja käyttäytyvät todella huonosti. Tästä syystä Eurooppalaiset ovat todella hyvässä maineessa. Ja palvelu on parempaa totta kai :D. Mutta täytyy silti nostaa hattua Ausseille, sillä vaikka vetivät he kuinka kovat kännit, aamulla nämä tyypit olivat ensimmäisten joukossa surffaamassa. Itseltä tämä ei todellakaan onnistuisi.
Surffaamisesta puheen ollen, päätettiin ottaa yksityisiä surffaustunteja. Kamat plus opetus kustansi jotain 10 euroa ja sillä rahalla sai surffata koko päivän, joten ei paha ollenkaan. Opetus oli hyvää ja täytyy myöntää, että ilman sitä on todella vaikea päästä alkuun. Tämä kävi ilmi kun osa vaihtareista kokeili onneansa ilman opetusta ja eihän se nättiä ollut. Itse surffaaminen oli hauskaa hommaa ja allekirjoittanut yllätti kaikki. Ei lumilautailu kokemusta, ei skeittausta ei mitään tasapainoilu harrastusta. Silti kepitin kaikki ja jopa paikoiten surffasin aikuisten oikeasti :). Päivä hurahti nopeasti ja lopeteltiin auringonlaskuun. Ylävitoset rannalla, muutama Bintang hyvässä hengessä. Olo oli todella uupunut mutta onnellinen(yllättävän raskasta hommaa plus muutama litra merivettä vatsalaukussa). Illalla uni maistui.
Aktiiviloma jatkui. Seuraavana vuorossa oli koskenlasku. Tätä varten piti ottaa paikallisen "matkatoimiston" omatoimi reissu vuorille. Pienen tinkaamisen ja fuskaamisen jälkeen hinta tippui siedettävälle tasolle ja auto kyyti Balin vuorille alkoi. Tunnin ajon jälkeen saavuimme perille ja ei muuta kuin uikkari jalkaan, pelastusliivi ylle ja kypärä päähän.
Itse koski oli hieman kapea, mutta vauhti oli silti ok ja putoukset aiheuttivat adrenaliinipurkauksia. Välillä pysähdyttiin hyppimään kallioilta, ihailemaan maisemia ja ottipa yksi paikallinen opas uintikilpailun allekirjoittaneen kanssa. Ampaisin matkaan kuin Naton ohjus ja ei kaverille jäänyt paljon mahdollisuuksia. Vielä se vanha jaksaa :). Näin helppoa on yhden Bintangin ansaitseminen. Ja tulipa nähtyä myös sylkevä kobra, joka uiskenteli lauttamme vieressä. Sillä hetkellä toivoi kovasti ettei lautta kaatuisi. Summa Summarum hauska aktiivinen päivä, mutta silti olisi toivonut kovempia koskia.
Tässä välissä tiimimme oli kasvanut jälleen yhdellä saksalaisella. Falk oli Peterin kaveri ja oli omatoimireissussa Aasiassa. Jantteri kertoi hyviä tarinoita ja paikkoja missä kannattaa vierailla. Cambodiaa mies suositteli kovasti ja sinne päin olisikin tarkoitus suunnata kulkumme jossain vaiheessa. Koskenlaskun jälkipelit käytiin paikallisessa yökerhossa.
Extreme loma jatkui sunnuntai aamuna maanjäristyksen merkeissä.Tasan kello seitsemän herättiin siihen kun koko talo heilui ja pihalta kuului kova jyrinä. Samalla sekunnilla rynnättiin parvekkeelle ja huudettiin. että "earthquake, earthquake". Paikalliset olivat itse ice cool ja katselivat ihmetellen länkkäreiden touhuja. Ja varmasti oli hauskan näköistä kun kolme puolialastonta miestä ryntää yhtä aikaa parvekkeelle. Maanjäristys oli ohi muutamassa sekunnissa ja loppui kuin seinään. Hieman mieltä painoi järistystä seuraava tsunami, mutta onneksemme sellaista ei tullut. Myöhemmin saimme kuulla, että järistys oli luokkaa 6,5 richteriä ja oli suurin 20 vuoteen Balilla. Onni onnettemuudessa, että mitään vakavaa ei sattunut Kutalla. Jossain päin Balia oli rakennus sortunut ja muutamia ihmisiä loukkaantunut.
Seuraava ongelma seurasi samana aamuna kun päätimme uudistaa yöpymisemme vanhassa hotellissamme. Valitettavasti muslimien Ramadan loppui juuri kyseisenä päivänä ja kaikki ihmiset lomailisivat seuraavan viikon. Joten hotellimme oli buukattu loppuun. Ei muuta kuin uuden majapaikan metsästykseen. Mutta kuten edellä jo mainitsin, Ramadanin loppu on iso homma muslimeille ja joka ikinen paikka myi eioota. Epätoivo alkoi jo vallata mielen kymmenennen hotellin kohdalla ja saimme kierrellä vielä monta tuntia ennen kuin tärppäsi. Hieman paremmassa mestassa oli vielä kaksi huonetta vapaana ja ilman sen kummempaa tarjousta otimme paikan välittömästi vastaan. Muutaman minuutin kuluttua paikalle käveli monen monta träveleriä rinkkoineen ja tunsimme itsemme onnekkaaksi. Kämppä ei silti Euroopan mittakaavassa ollut paljon. Oiskohan ollut jotain 12 euroa per naama. Aikaisempi mesta oli 6 euroa per naama :). Eli Kuta on hintojen puolesta paratiisi.
Seuraavassa blogissa sukelletaan pintaa syvemmälle ja törmätään suomalaiseen kommuuniin...
Tilaa:
Kommentit (Atom)