Siem Reapiin saavuttiin puolilta päivin. Matka taittui bussilla ja hieman oudosti n.250km matkalla aikaa kului viisi ja puoli tuntia. Toki pysähdyttiin parin tunnin välein syömään :). Siem Reap sijaitsee Cambodian pohjois-osassa ja tästä pääsee kohtuu helposti thaikkujen rajalle. Ja käytännössä Oulun kokoinen kaupunki elättää itsensä täysin turismilla. Cityn onneksi yksi ihmisen luomista maailman ihmeistä sijaitsee välittömässä läheisyydessä(motolla 20 minuuttia). Eli käytännössä Siem Reap on se mesta missä yövytään, syödään ja juodaan. Majapaikaksi valitsimme Phom Phenin perheen sukulaisten hostellin. Ja hyvä oli tämänkin. Halvalla lähti ja kaikki ruokailut laitettiin pieneen vihkoon, jonka lasku maksetaan poistuessa. Viihtyisä ympäristö ja monen reppureissaajan majapaikka. Löytyipä nimilistalta suomalaisnimikin, mutta valitettavasti en koijaria koskaan tavannut.
Kauaa emme jäänyt huoneeseen nysväämään vaan lähdimme tarkkailemaan miten entisaikojen suursaaga on tittelinsä ansainnut. Kolmen päivän lippu kustansi 40 dollaria plus kuski ja moto kolmeksi päiväksi 30 dollaria(ukko odotteli aina motolla kun kierrettiin temppeleitä ja raunioita).
Ja samalla totta kai toimi turistioppaana. Laittelen nyt seuraavaksi omat suosikki kohteeni ja pienimuotoiset kuvaukset.
Top 5 by Senzei
1.Angkor Wat. Tarviiko perustella? Auringon noustessa uskomattoman säväyttävä temppeli. Kolme ”tier” tasoa ja miljoonia piirustuksia seinissä. Käsittelevät Hinduismia(nykyään temppeli on yksi buddhismin tärkeimmistä rakennuksista. Bonusta temppelin valtaavat apinat ja niiden soidinmenot :)
2.Ta Prom. Tämä Lara Croftistakin tuttu mesta on viidakkomainen viritelmä, missä puut ovat kirjaimellisesti murskanneet muurit ja tornit. Osassa kasvaa puun juuret sisällä ja nämä mustekalan lonkeroita muistuttavat jättijuuret risteilevät pitkin ja poikin. This is the the jungle temple.
3.The Bayon(Angkor Thom). Satoja naamapatsaita. Ja kaikilla Smiley Face :). Voiko tässä mestassa olla pahalla päällä. Plussaa sekavat käytävät, jossa hippaleikit ja piiloset rokkaavat.
4.Preak Neak Poan. Pelisuunnittelijan märkä uni. Keskellä yksinäinen saari, jossa temppeli. Ympärillä neljä eri ”voimalaitosta” pumppaamassa vettä sisälle. Kaiken kruunaa
merihirviöltä näyttävä lentävä hevonen. Kunnon bossi tappeluareena.
5.Phom Bakheng. Tässä mestassa satojen muiden turistien kera. Lasku oli upea, turistit ei. Nättejä kuvia silti, ei siinä mitään. Kuuli kerralla venäjää, ruotsia, saksaa, ranskaa jne.
Eli kaikille vielä selväksi, että Angkor Wat alue koostuu useista eri temppelialuista(periaatteessa jokainen hallitsija loi oman alueensa). Temppeleitä ja raunioita on niin monta, että vähintään kolme päivää on hyvä varata tähän toimintaan. Jotkut kuluttavat jopa viikkoja(vierailevat monta kertaa eri aikana).
Sittenpä niihin lieve-ilmiöihin. ”One dollar children” eli jokaisen temppelin alussa on kourallinen lapsia kauppaamassa kaiken näköistä krääsää tai jopa kerjäämässä. ”Mistaar, one dooolllar” ”buy this one dollar” ”Where are you from mister”. Taitavimmat puhuivat useita kieliä ja muistivat huikeita nippelitietoja. Oma sydän avautui siinä vaiheessa kun n.5 vuotias tyttö, sanoi, että jos tietää Suomen pääkaupungin ostan häneltä jääkaappimagneetin. Helsinki tuli kuin kaupan hyllyltä ja samassa olin dollaria köyhempi. Muuten lapset olivat hyvin ystävällisiä ja muutaman ”no thanks” ja hymyn jälkeen lähtivät pommittamaan uusia uhreja. Kerjäläiset olivat sitten oma lukunsa, mutta zombi-kävelyllä(ei kiinnitä mitään huomiota) siitä selvittiin.
Siem Repistä käytiin vain yhtenä iltana shoppailemassa ja parilla kaljalla. Ja taas kerran todettiin, että on se maailma pieni mesta. Yhdessä ravintolassa ollessamme aloin tuijottaa naapurin pöydän jantteria. Tutun näköinen jamppa ja Polarin kello kädessä. ”Harri” kysyin ja kaveri kääntyi puoleemme. Ja olihan se. Yksi Ilkan kavereista, joka vieraili Singaporessa F1-kisojen aikana. Ilta jatkui bissen ja naureskelun merkeissä.
Huomenna matka jatkuu Vietnamiin ja Ho Chi Minh Cityyn bussilla. Ja näin lopuksi pitää tunnustaa, etten itsekkään tiennyt Angkor Watista juurikaan mitään ennen reissua. Kovaa hypetystä vaihtareitten keskuudessa ja pitää todeta, että kyllä juurikin näin asian laita on. Sisäinen Indiana Jones juoksi läpi temppeleiden ja raunioiden, näpsi kuvia ja paineli sinne mihin muut eivät menneet. Eläköön sisäinen tiedonhalumme!
http://en.wikipedia.org/wiki/Angkor_Wat
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
On the road again(pitkä siivu)
Morjens!
Reissun päällä ollaan ja ensimmäinen blogikin kasassa. Koitan päivittää sitä mukaan kun aikaa ja halua löytyy. Kuvia voi olla vaikea upata, joten ne voi tulla hieman jälkijunassa.
Atm Kambodiassa viimeinen päivä ja huomenna siirtyminen Vietnamin puolelle. Valtakunnassa kaikki hyvin ja itse asiaan:
Lähtöaika oli epäinhimillisen aikaisin. 6.45 Singapore- Phom Phen(Kambodia). Ja tähän vielä kun liitetään viimeinen ilta Singaporessa, voitaneen sanoa, että unet jäi pariin tuntiin. Iltaa istuttiin kämppiksien kera, sillä myös Jarno ja Hilda oli häipymässä seuraavana päivänä kohti Malesiaa. Muutama bisse, parit valokuvat ja viimeiset ylävitoset. Ja viimeinen sulkee valot.
Isolle rundille lähti mukaan Peter ja viime hetken vahvistuksia olisi luvassa Suomesta. Mika(Lastu) ja Hannu(Adve) liittyisivät remmiin Vietnamissa(HCMC). Lento sujui nopeasti(Lue nukkuen). Sitä ennen luovutettiin Singan henkilökortti maahantuloviranomaisille ja vaihdettiin Singan dollarit jenkkien vastaavaan. Kyllä, Kambodia käyttää oravannahkojen sijaan Yhdysvaltojen dollareita(sentteinä toimii rielit).
Kambodiasta sen verran, että asukkaita n.14 miljoonaa ja maa on kuuluisien Khmeerien jälkeläisiä. Paljon temppeleitä, monumentteja ja Angor Wat(Yk suojelukohde). Maassa myös pimahdettiin täysin 1977-1979, jonka seurauksena yli miljoona ihmistä sai surmansa. Tästä synkästä historiasta myöhemmin. Tavoitteena oli viettää viisi kokonaista päivää maassa, jonka jälkeen siirtyisimme Vietnamin puolelle.
Aamupäivästä saavuimme perille ja samantien moto alla(mopo, joka veti vaunua perässä). Pari dollaria kouraan ja hotellille mars. Keltainen raamattu suositteli lämmöllä erästä perhejohtoista majataloa, jonka sijainnissa ei ollut moitteen sijaan. Kahden hengen huone, teevee ja oma vessa ja suihku(lämmintä vettä). Ja hintaa 6 dollaria yö :)
Vedettiin power päikkärit ja puolilta päivin grindaamaan nähtävyyksiä. Kansallismonumentti, paljon eri näköisiä pagodoja(budhatemppeli) ja iloisia ihmisiä. Päivän kohokohta oli Royal Palace, jonka yhteydessä löytyy myös Silver Pagoda. Royal Palace on kunkun kotimaja ja se koostuu useasta hienosta rakennelmasta. Osa palatsista on luonnollisesti monarkian hallussa, joten sinne ei ollut menemästä. Nähtiin kuitenkin valtaistuin, ranskalaisten luovuttava kesähuvila ja paljon kultaa ja mirhamia.
Silver Pagoda on nimensä mukaan tehty osin hopeasta. Se sisältää paljon erinäköisiä ja kokoisia Budhapatsaita. Muutenkin mesta toimi rauhallisuuden tyyssija. Räpsittiin kuvia munkeista(tietenkin kysyttiin lupa ensin), paikallista bändistä(tsilliä hengailumusaa ala buddhismi), savitemppeleistä ja Angor Watin pienoismallista. Ja lopuksi pestiin kädet lähteestä, joka tuo reissulle onnea(oma päätelmä, huom.)
Tämän jälkeen tsekattiin vielä paikallinen joki (Tunli Sap tai Mekong, ota näistä selvää) ja lisää temppeleitä. Kierros päättyi Phom Phenin korkeimpaan paikkaan. Ruhtinaalliseen 27 metriin kapuaminen (tyyliin raksilan mäki) otti koville. Että melko flättiä on... Moto alle ja kaupan kautta kämpille. Univelka painoi ja silmät sulkeutuivat jo ilta kasin aikaan. Pääsimme siis sujuvasti turistirytmiin.
Aamulla kukonlaulun aikaan ylös. Aamupalaksi pekonileipä ja vohveleita. Tämän jälkeen suuntaisimme ihmismielen synkimpien ajatusten pariin. 70 luvun puolella Kambodiassa käytiin rajua sisällissotaa. Voittajaksi ilmoittautui Khmer Rouge(Punaiset Kmeerit). Nämä sosialistit eivät odottaneet aikaansa vaan ajoivat kaikki ihmiset kaupungeista maalle pakkotöihin. Kaikkien oli kasvatettava riisiä ja tehtävä rajusti töitä. Johdossa hääri Pol Pot seuralaisineen.
Valtion vihollisille(Vanhan kaartin kannattajat, älyköt, vähemmistöt, eurooppalaiset ja kaikki hiemankin erilaiset ihmiset) oli lujassa kovat ajat. Vankileirejä, kidutusta ja lopuksi raaka teloitus. Historian kirjat kertovat yli miljoonan ihmisen menettäneen henkensä kolmen vuoden aikana.
Ensimmäisenä kurvailtiin motolla Choeung Ekiin. Täällä kymmenet tuhannet ihmiset kokivat karmean loppunsa teloittajiansa käsissä. Säästääkseen luoteja ihmiset hakattiin kuoliaiksi erilaisilla työkaluilla. Nykyään mesta toimii muistoalueena ja kertoo kävijöille surullisen tarinansa. Alueelta löytyy yhteensä 129 joukkohautaa, josta osa on vielä avaamatta. Keskellä aluetta on suuri valkoinen stupa(muistomerkki). Stupan sisällä löytyy 8000 kalloa, josta osasta pystyy selvästi näkemään nuijimisen tulos.
Muutenkaan armoa ei tunnettu. Kokonaisia perheitä laitettiin kylmäksi. Paikalta löytyy myös useita naisten ja lasten kalloja. Tunnelmat olivat hieman sekavat ja mieli oli maassa. Miten vielä 30 vuotta sitten moista saattoi tapahtua? Lopuksi sytytettiin suitsukkeet ja laskettiin paikalle kukkia. Rest in peace.
Vakavalla linjalla pysyttiin sillä seuraava kohde oli teloitusta edellinen vaihe. Eli pahamaiseen vankilaan. Tämä lempinimellä S-21(Security Prison 21) oleva vanha koulu oli muutettu vankileiriksi, jossa suoritettiin kidutusta ja epäinhimillistä kohtelua. Raakoja tarinoita, kuvia kadonneista ja kidutusvälineitä. Noihin aikoihin henkilö saattoi yks kaks kadota eikä hänestä nähty enää jälkeäkään. Puistattava paikka kermanvärisineen seinineen. Sieltä täältä löytyvät veritahrat kertovat karua kieltä.
Syyllisiä on alettu vasta tällä vuosikymmenellä tuomitsemaan. Valitettavasti suurin jehu Pol Pot kohtasi loppunsa ennen tuomitsemista. Muita kiinnijääneitä kohtaa pitkät vankilatuomiot. Pitää vain toivoa, ettei tällaista tapahdu enää nykymaailmassa.
Loppupäivä meni sulatellessa asioita ja kierreltiin vain agile-menetelmällä keskustaa. Ja voila, taas onnistui. Löydettiin mm. luomuravintola(Aasiassa?), Olympic Stadium(Olymppialaiset Cambotsassa?) ja kaupungin virallinen liikuntapäivä.
Varattiin myös liput Siem Reapiin(Angor Wat) ja suuri kiitos hostellin perheelle. He hoitivat kaiken ja vieläpä siten, että aamulla piti olla tiettyyn aikaan ylhäällä ja antoivat vielä tonnikala patongit matkan päälle. TaT guesthouse rules!
Reissun päällä ollaan ja ensimmäinen blogikin kasassa. Koitan päivittää sitä mukaan kun aikaa ja halua löytyy. Kuvia voi olla vaikea upata, joten ne voi tulla hieman jälkijunassa.
Atm Kambodiassa viimeinen päivä ja huomenna siirtyminen Vietnamin puolelle. Valtakunnassa kaikki hyvin ja itse asiaan:
Lähtöaika oli epäinhimillisen aikaisin. 6.45 Singapore- Phom Phen(Kambodia). Ja tähän vielä kun liitetään viimeinen ilta Singaporessa, voitaneen sanoa, että unet jäi pariin tuntiin. Iltaa istuttiin kämppiksien kera, sillä myös Jarno ja Hilda oli häipymässä seuraavana päivänä kohti Malesiaa. Muutama bisse, parit valokuvat ja viimeiset ylävitoset. Ja viimeinen sulkee valot.
Isolle rundille lähti mukaan Peter ja viime hetken vahvistuksia olisi luvassa Suomesta. Mika(Lastu) ja Hannu(Adve) liittyisivät remmiin Vietnamissa(HCMC). Lento sujui nopeasti(Lue nukkuen). Sitä ennen luovutettiin Singan henkilökortti maahantuloviranomaisille ja vaihdettiin Singan dollarit jenkkien vastaavaan. Kyllä, Kambodia käyttää oravannahkojen sijaan Yhdysvaltojen dollareita(sentteinä toimii rielit).
Kambodiasta sen verran, että asukkaita n.14 miljoonaa ja maa on kuuluisien Khmeerien jälkeläisiä. Paljon temppeleitä, monumentteja ja Angor Wat(Yk suojelukohde). Maassa myös pimahdettiin täysin 1977-1979, jonka seurauksena yli miljoona ihmistä sai surmansa. Tästä synkästä historiasta myöhemmin. Tavoitteena oli viettää viisi kokonaista päivää maassa, jonka jälkeen siirtyisimme Vietnamin puolelle.
Aamupäivästä saavuimme perille ja samantien moto alla(mopo, joka veti vaunua perässä). Pari dollaria kouraan ja hotellille mars. Keltainen raamattu suositteli lämmöllä erästä perhejohtoista majataloa, jonka sijainnissa ei ollut moitteen sijaan. Kahden hengen huone, teevee ja oma vessa ja suihku(lämmintä vettä). Ja hintaa 6 dollaria yö :)
Vedettiin power päikkärit ja puolilta päivin grindaamaan nähtävyyksiä. Kansallismonumentti, paljon eri näköisiä pagodoja(budhatemppeli) ja iloisia ihmisiä. Päivän kohokohta oli Royal Palace, jonka yhteydessä löytyy myös Silver Pagoda. Royal Palace on kunkun kotimaja ja se koostuu useasta hienosta rakennelmasta. Osa palatsista on luonnollisesti monarkian hallussa, joten sinne ei ollut menemästä. Nähtiin kuitenkin valtaistuin, ranskalaisten luovuttava kesähuvila ja paljon kultaa ja mirhamia.
Silver Pagoda on nimensä mukaan tehty osin hopeasta. Se sisältää paljon erinäköisiä ja kokoisia Budhapatsaita. Muutenkin mesta toimi rauhallisuuden tyyssija. Räpsittiin kuvia munkeista(tietenkin kysyttiin lupa ensin), paikallista bändistä(tsilliä hengailumusaa ala buddhismi), savitemppeleistä ja Angor Watin pienoismallista. Ja lopuksi pestiin kädet lähteestä, joka tuo reissulle onnea(oma päätelmä, huom.)
Tämän jälkeen tsekattiin vielä paikallinen joki (Tunli Sap tai Mekong, ota näistä selvää) ja lisää temppeleitä. Kierros päättyi Phom Phenin korkeimpaan paikkaan. Ruhtinaalliseen 27 metriin kapuaminen (tyyliin raksilan mäki) otti koville. Että melko flättiä on... Moto alle ja kaupan kautta kämpille. Univelka painoi ja silmät sulkeutuivat jo ilta kasin aikaan. Pääsimme siis sujuvasti turistirytmiin.
Aamulla kukonlaulun aikaan ylös. Aamupalaksi pekonileipä ja vohveleita. Tämän jälkeen suuntaisimme ihmismielen synkimpien ajatusten pariin. 70 luvun puolella Kambodiassa käytiin rajua sisällissotaa. Voittajaksi ilmoittautui Khmer Rouge(Punaiset Kmeerit). Nämä sosialistit eivät odottaneet aikaansa vaan ajoivat kaikki ihmiset kaupungeista maalle pakkotöihin. Kaikkien oli kasvatettava riisiä ja tehtävä rajusti töitä. Johdossa hääri Pol Pot seuralaisineen.
Valtion vihollisille(Vanhan kaartin kannattajat, älyköt, vähemmistöt, eurooppalaiset ja kaikki hiemankin erilaiset ihmiset) oli lujassa kovat ajat. Vankileirejä, kidutusta ja lopuksi raaka teloitus. Historian kirjat kertovat yli miljoonan ihmisen menettäneen henkensä kolmen vuoden aikana.
Ensimmäisenä kurvailtiin motolla Choeung Ekiin. Täällä kymmenet tuhannet ihmiset kokivat karmean loppunsa teloittajiansa käsissä. Säästääkseen luoteja ihmiset hakattiin kuoliaiksi erilaisilla työkaluilla. Nykyään mesta toimii muistoalueena ja kertoo kävijöille surullisen tarinansa. Alueelta löytyy yhteensä 129 joukkohautaa, josta osa on vielä avaamatta. Keskellä aluetta on suuri valkoinen stupa(muistomerkki). Stupan sisällä löytyy 8000 kalloa, josta osasta pystyy selvästi näkemään nuijimisen tulos.
Muutenkaan armoa ei tunnettu. Kokonaisia perheitä laitettiin kylmäksi. Paikalta löytyy myös useita naisten ja lasten kalloja. Tunnelmat olivat hieman sekavat ja mieli oli maassa. Miten vielä 30 vuotta sitten moista saattoi tapahtua? Lopuksi sytytettiin suitsukkeet ja laskettiin paikalle kukkia. Rest in peace.
Vakavalla linjalla pysyttiin sillä seuraava kohde oli teloitusta edellinen vaihe. Eli pahamaiseen vankilaan. Tämä lempinimellä S-21(Security Prison 21) oleva vanha koulu oli muutettu vankileiriksi, jossa suoritettiin kidutusta ja epäinhimillistä kohtelua. Raakoja tarinoita, kuvia kadonneista ja kidutusvälineitä. Noihin aikoihin henkilö saattoi yks kaks kadota eikä hänestä nähty enää jälkeäkään. Puistattava paikka kermanvärisineen seinineen. Sieltä täältä löytyvät veritahrat kertovat karua kieltä.
Syyllisiä on alettu vasta tällä vuosikymmenellä tuomitsemaan. Valitettavasti suurin jehu Pol Pot kohtasi loppunsa ennen tuomitsemista. Muita kiinnijääneitä kohtaa pitkät vankilatuomiot. Pitää vain toivoa, ettei tällaista tapahdu enää nykymaailmassa.
Loppupäivä meni sulatellessa asioita ja kierreltiin vain agile-menetelmällä keskustaa. Ja voila, taas onnistui. Löydettiin mm. luomuravintola(Aasiassa?), Olympic Stadium(Olymppialaiset Cambotsassa?) ja kaupungin virallinen liikuntapäivä.
Varattiin myös liput Siem Reapiin(Angor Wat) ja suuri kiitos hostellin perheelle. He hoitivat kaiken ja vieläpä siten, että aamulla piti olla tiettyyn aikaan ylhäällä ja antoivat vielä tonnikala patongit matkan päälle. TaT guesthouse rules!
Tilaa:
Kommentit (Atom)