torstai 29. lokakuuta 2009
Java kuvina(Jakarta ja Mount Bromo)
tiistai 27. lokakuuta 2009
Wild Wild Jakarta
Paluumatka Jakartaan Mount Bromolta alkoi lauantaina aamupäivästä. Muuten reitti oli identtinen, mutta tällä kertaa lentäisimme Surabayasta Jakartalle. Liput varasimme paikallisen matka-agentin kautta ja hieman jännitti olisiko varatut liput aidot. Vuorilta Surabayaan olimme varanneet aikaa kuutisen tuntia.
Matka alkoi peukku pystyssä liftaten paikallista kuskia. Pian semmoinen ilmaantuikin ja pienen neuvottelun jälkeen pääsimme myös hinnasta sopuun. Mies oli kovasti innoissaan jalkapallosta ja matka sujuikin nopeasti alaspäin pelaajista puhellen. Ja välillä vauhti oli todella kova. Alamäkeen niin paljon kun mittarista riittää pykäliä. Välillä noukittiin muita matkustajia ja heidän tavaroita(lue sipulisäkkejä, vihanneksia ja muita etelän hetelmiä).
Propolingossa jouduimme kahden kilpailevan liikenneyrityksen kaappaamaksi. Toisen tarjotessa halvemman hinnan päätimme nousta kyytiin. Mitä emme tienneet, että molemmat lähtivät identtiseen aikaan ja ajoivat samaa rataa. Eli nopeain käsi voittaa ja saa väliltä kaikki asiakkaat. Tästä alkoi siis ikimuistoisin bussimatka mies muistiin.
Itse bussi oli mallia vanha 70-80 luvun Volvo. Ei ilmastointia, kuuma kuin saunassa. Alussa olimme iloisia kun bussi oli puolillaan ja tilaa oli muille jakaa.Tähän tuli muutos kun pikku hiljaa bussi hiljensi vauhtia ja ihmiset hyppivät vauhdista kyytiin. Kuski luuli olevansa Keke Roosberi ja painoi kaasua siihen malliin, että jäi henkilöautotkin kakkoseksi. Tyylinäytöksenä ohitukset ruuhkassa, ohittaminen ojanpuolelta, vastaantulijoiden kaistan laidalla ajo ja muita tyylikkäitä ajorikkomuksia. Välissä kyytiin hyppäsi jo edellisestä stoorista tutut muusikot ja kauppiaat. Ja kun bussissa oli jokainen paikka viety, mielemme täyttyi helpotus. Ei enää pysähdyksiä ja suoraa kohti Surabaya. Big Mistake. Porukkaa lappasi sisälle ja uusille tulokkaille tarjottiin seisomapaikkaa. Lopputuloksena Wesibussimainen kokemus. Eli yltäpäältä hiestä märkä, ihmiset tappi tuntumalla ja heikossa hapessa. Kuskin kaahatessa formuloiden tavoin. 3,5 tunnin tuskaisen matkan jälkeen perillä.
Taksi alle ja lentokentälle. Kone lähti yllättäen ajoissa ja palvelukin oli ihan kliffeä. Saavuimme Jakartaan siis ihan suunnitelmien mukaan ja oli aika vallata tuo iso Durian. Majoitus löytyi reppureissaajien suosimalta asuinalueelta. Halpaa kuin makkara ja iltaa juhlistettiin Bintangilla ja teevestä tulevalla futiksella. Loppuilta menikin sitten tutustuessa Jakartan maankuuluun yöelämään. Ja täytyy myötä, että huikea on.
Sunnuntai pyhitettiin levolle ja heräsimme vasta puolen päivän aikaan. Kenttälounas ja tarkastelemaan Jakartan entisen diktaattorin megalomaanisia monumentteja. Täytyy hattua nostaa veijarille, joka räjäyttää parin kilometrin levyisen alueen Jakartan ydinkeskustasta ja rakentaa päälle omaksi kunniaksi puiston omilla patsailla koristeltuna. Turisteille silmänruokaa totta kai.
Vierailimme myös vanhalla alueella, jonka hollantilaiset olivat aikoinaan rakentaneet pönkittääkseen siirtomaavallan aikaista valtaansa. Tiesittekö muuten, että Indonesia ja Hollanti olivat neljä vuotta sodassa keskenään toisen maailmansodan jälkeen. Hollantilaista arkkitehtuuria ja kulttuuria. Myös vanha satama sai osakseen raksituksista. Testasimme myös kolmirattaista tuk-tukkia. Allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta ja sama kun istuisi mopon kyydissä. Ei tarvitse Thaimaassa enää ko. tuomionpäivän kojetta kokeilla :).
Illan hämärtyessä kävimme iltamarkkinoilla ja totesimme tuotteiden laadun erittäin heikoksi jopa Aasian standardeille joten ostokset jäivät kojuun. Illalla el classico Liverpool- ManU töllöstä ja unten maille.
Viimeisenä päivänä tapettiin aikaa ostareilla, kirppu-torilla ja kaupungissa kävellen. Mitään erityistä emme löytäneet ja iltapäivästä lähdimme siirtymään kohti lentokenttää. Kentällä huomasimme katsoneemme lähtöajan väärin mikä aiheutti pienimuotoisen juoksuleikin. Viisi minuuttia jäi kutakuinkin aikaa lähtöön :). Ensi kerralla ollaan tarkempia. Singassa oltiin puolenyön aikaan ja pitipä vielä alkaa yöllä testaamaan mäkin 24/7 tilausjärjestelmää. Singaporessa kaikki toimii!! :)
Matka alkoi peukku pystyssä liftaten paikallista kuskia. Pian semmoinen ilmaantuikin ja pienen neuvottelun jälkeen pääsimme myös hinnasta sopuun. Mies oli kovasti innoissaan jalkapallosta ja matka sujuikin nopeasti alaspäin pelaajista puhellen. Ja välillä vauhti oli todella kova. Alamäkeen niin paljon kun mittarista riittää pykäliä. Välillä noukittiin muita matkustajia ja heidän tavaroita(lue sipulisäkkejä, vihanneksia ja muita etelän hetelmiä).
Propolingossa jouduimme kahden kilpailevan liikenneyrityksen kaappaamaksi. Toisen tarjotessa halvemman hinnan päätimme nousta kyytiin. Mitä emme tienneet, että molemmat lähtivät identtiseen aikaan ja ajoivat samaa rataa. Eli nopeain käsi voittaa ja saa väliltä kaikki asiakkaat. Tästä alkoi siis ikimuistoisin bussimatka mies muistiin.
Itse bussi oli mallia vanha 70-80 luvun Volvo. Ei ilmastointia, kuuma kuin saunassa. Alussa olimme iloisia kun bussi oli puolillaan ja tilaa oli muille jakaa.Tähän tuli muutos kun pikku hiljaa bussi hiljensi vauhtia ja ihmiset hyppivät vauhdista kyytiin. Kuski luuli olevansa Keke Roosberi ja painoi kaasua siihen malliin, että jäi henkilöautotkin kakkoseksi. Tyylinäytöksenä ohitukset ruuhkassa, ohittaminen ojanpuolelta, vastaantulijoiden kaistan laidalla ajo ja muita tyylikkäitä ajorikkomuksia. Välissä kyytiin hyppäsi jo edellisestä stoorista tutut muusikot ja kauppiaat. Ja kun bussissa oli jokainen paikka viety, mielemme täyttyi helpotus. Ei enää pysähdyksiä ja suoraa kohti Surabaya. Big Mistake. Porukkaa lappasi sisälle ja uusille tulokkaille tarjottiin seisomapaikkaa. Lopputuloksena Wesibussimainen kokemus. Eli yltäpäältä hiestä märkä, ihmiset tappi tuntumalla ja heikossa hapessa. Kuskin kaahatessa formuloiden tavoin. 3,5 tunnin tuskaisen matkan jälkeen perillä.
Taksi alle ja lentokentälle. Kone lähti yllättäen ajoissa ja palvelukin oli ihan kliffeä. Saavuimme Jakartaan siis ihan suunnitelmien mukaan ja oli aika vallata tuo iso Durian. Majoitus löytyi reppureissaajien suosimalta asuinalueelta. Halpaa kuin makkara ja iltaa juhlistettiin Bintangilla ja teevestä tulevalla futiksella. Loppuilta menikin sitten tutustuessa Jakartan maankuuluun yöelämään. Ja täytyy myötä, että huikea on.
Sunnuntai pyhitettiin levolle ja heräsimme vasta puolen päivän aikaan. Kenttälounas ja tarkastelemaan Jakartan entisen diktaattorin megalomaanisia monumentteja. Täytyy hattua nostaa veijarille, joka räjäyttää parin kilometrin levyisen alueen Jakartan ydinkeskustasta ja rakentaa päälle omaksi kunniaksi puiston omilla patsailla koristeltuna. Turisteille silmänruokaa totta kai.
Vierailimme myös vanhalla alueella, jonka hollantilaiset olivat aikoinaan rakentaneet pönkittääkseen siirtomaavallan aikaista valtaansa. Tiesittekö muuten, että Indonesia ja Hollanti olivat neljä vuotta sodassa keskenään toisen maailmansodan jälkeen. Hollantilaista arkkitehtuuria ja kulttuuria. Myös vanha satama sai osakseen raksituksista. Testasimme myös kolmirattaista tuk-tukkia. Allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta ja sama kun istuisi mopon kyydissä. Ei tarvitse Thaimaassa enää ko. tuomionpäivän kojetta kokeilla :).
Illan hämärtyessä kävimme iltamarkkinoilla ja totesimme tuotteiden laadun erittäin heikoksi jopa Aasian standardeille joten ostokset jäivät kojuun. Illalla el classico Liverpool- ManU töllöstä ja unten maille.
Viimeisenä päivänä tapettiin aikaa ostareilla, kirppu-torilla ja kaupungissa kävellen. Mitään erityistä emme löytäneet ja iltapäivästä lähdimme siirtymään kohti lentokenttää. Kentällä huomasimme katsoneemme lähtöajan väärin mikä aiheutti pienimuotoisen juoksuleikin. Viisi minuuttia jäi kutakuinkin aikaa lähtöön :). Ensi kerralla ollaan tarkempia. Singassa oltiin puolenyön aikaan ja pitipä vielä alkaa yöllä testaamaan mäkin 24/7 tilausjärjestelmää. Singaporessa kaikki toimii!! :)
The Final Frontier(Jakarta & Mount Bromo)
Pari viikkoa kului Perhentian reissusta ja löysin itseni jälleen lentokentältä. Suuntana Javan saari Indonesiassa.Lennot Jakartalle(Indonesian pääkaupunki) ja takaisin. Maksoi kokonaiset 40 euroa. Reissussa suoritettaisiin elämysmatkailua vuoristoon, tulivuorten kraattereiden raksaamista ja Jakartassa seikkailemista. Aikaa tähän oli torstaista- maanantaihin. Eli 4 päivää. Matkustaminen suoritettiin tag-teamissa Grantin(Jenkki, joka oli mukana jo Thaimaassa) kanssa.
Ennakkoon olimme kuulleet melko villejä huhuja Jakartasta ja Indonesiasta. Tämä maailman neljänneksi suurin valtio(yli 220 miljoonaa asukasta) koostuu yli 11,000 tuhannesta saaresta. Näistä Java on tiheimmin asutettu. Saasteet, köyhyys, korruptio ja rikollisuus. Siinäpä ne asiat jotka tulivat päällimmäisenä mieleen. Ja melkein kaikesta saimme osamme.
1,5 tunnin lennon jälkeen saavuimme Jakartan lento-asemalle. Rajatarkastuksessa Grantin passissa ilmeni "ongelma". Miehen passissa ei ollut riittävästä tilaa viisumille mikä aiheutti tietenkin paikallisille koppalakeille tsänssin ansaita hieman lisäansiota. Grant ohjattiin sivuun ja minut passitettiin kauemmaksi. Paikalle saapui hieman lihavahko päällysmies ja homman nimi oli selvä. Oli lyötävä massia pöytään, että lisäsivut ilmaantuisivat Grantin passiin. Neuvottelut kestivät tovin ja hetken jopa pelkäsin, että matkakumppanini reissu loppuisi siihen. Lopulta Grant ilmaantui paikalle ja kysyi paljonko minulla oli Singaporen valuuttaa mukana. Korruptoitunut kyttä halusi 50 dollaria. Noh ei auttanut muuta kuin maksaa. Viisumi passiin ja matka jatkui. Tervetuloa maahan missä mikään ei toimi. Ei edes viranomaiset :)
Lentokentältä matka jatkui juna-asemalle, jossa ostettiin liput Surabaya nimiseen kaupunkiin. Sieltä oli tarkoitus ottaa bussi vuoristokylään. Juna matka sujui hyvin lukuun ottamatta aseistettuja vartioita(lue siviilit AK-47- rynnäkkökiväärien kanssa). Ja tietenkin juna oli tunnin myöhässä. Tähän oli syy edellisen junan, joka oli syöksynyt raiteilta :). Paikalliset tuumivat, että junan suistuminen raiteilta on hyvin yleistä mutta ei kuulemma palon törmäyksiä.
Että näin täällä tänään.
Yö junassa enemmän tai vähemmän nukkuneena. Bussiasemalla oli kunnon torikokous menossa. Kuskit kilpailivat asiakkaista ja huutelivat kurkku käheänä tulemaan kyytiin. Indonesialaiseen tyyliin lähtöaikatauluja ei ollut vaan matkaan lähdettiin kun bussi oli täynnä. Oman bussin kohdalla kävi flaksi ja jouduimme odottamaan noin varttitunnin lähtöä. Itse matka sujui nopeasti ja kivuttomasti. Mitä nyt silloin tällöin kyytiin hyppivät kauppiaat ja muusikot. Kauppiaat kauppasivat kaiken maailman krääsää ja evästä. Muusikot soittivat parit biisit, keräsivät massit ja hyppäsivät liikkuvasta autosta ulos. Ja kyllä, auto ei koskaan pysähtynyt. Hiljensi vauhtia ja silloin piti liikkua sisään tai ulos.
Saavuimme Progolingo nimiseen kylään parin tunnin kyydin jälkeen. Täällä valkoinen oli vissiin kohtuu harvinainen väri ja varsinkin kylän lapsilla riitti ihmetystä ja hauskuutta meidän kustannuksella. Ja näin muuten oli koko Javan saarella. Turisteja ei liiemmin näy. Ensimmäinen trävelikohtaaminen tapahtui kaksi päivää menolennon jälkeen. Uskomatonta, mutta totta.
Progolingossa piti vielä ottaa yksityisyrittäjän kyyti vuoristoon. Hieman hintoja kyseltyämme päädyimme pakettiauto/minibussi häkkyrään. Hinta ei päätä huimannut, mutta juju oli siinä, että auto liikkui vasta kun se oli täynnä. Ja täynnä siis Indonesialaiseen tyyliin. Seitsemän hengen autoon tulisi 15 ihmistä. Puolitoista tuntia venattiin ja sitten meni hermot. Kysyttiin voitaisiinko ostaa loput paikat, jos auto lähtisi samantien liikkeelle. No totta kai rahalla saa ja hevosella pääsee. Auto täyttyi samassa 12 hengellä kylän väkeä ja meille luovutettiin kokonainen takapenkki muiden ahtautuessa vieri viereen ja osa meni jopa katolle istumaan. Näköalat olivat huikeat meidän kiivetessä 2000 kilometrin korkeuteen pitkin kapeita vuoristoteitä.
Lopulta saavuimme määränpäähämme. 24 tuntia liikenteessä ja näköala oli sen arvoinen. Jättimäinen vuoristo, keskellä tulivuoren kraatteri ja ympärillä laavakenttiä. Näky oli kuin Marssissa konsanaan.Toinen päivä meni siis paikkoja ihastellen, kuvia ottaen ja valmistautuen seuraavan päivän eepokseen.
Ja tämä eepos oli auringonnousun seuraaminen vuoren huipulta. Kello oli soimassa kolmen pintaan aamulla. Päälle lämmintä vaatetta(plus vuokraamamme talvitakki). Hostellin edessä oli jeeppi odottamassa ja kapusimme kyytiin. Ulkona oli noin nolla astetta ja pilkko pimeää. Tuli ihan Suomen syksy mieleen. Tähdet tuikkivat meidän ajaessa kohti laavakenttiä ja määränpäätämme. Olo oli odottavan innostava. Jeepit osoittautuivat hyviksi maastoautoiksi meidän kavutessa kohti jyrkkiä rinteitä. Osassa kohtaa tuli mieleen, että mitenkähän tässä käy, mutta niin vaan kuski ohjasi ajokkinsa vuoren huipulle. Ja juuri kreivin aikaan. Aurinko alkoi nousta horisontista. Ja seuraavan tunnin ajan kuului katsomosta vain kauniita huokauksia. Näky oli huikea. Vuoret, väistyvät tähdet, auringon valon erinäiset värit tähtitaivaalla. Veti aikuisen miehenkin hiljaiseksi. Lopussa koko alue oli paljastunut ja koko vuoristo setti oli uskomaton. Kamerat kävivät niin kuumina, että savu höyrysi ilmassa. Olin vihdoin löytänyt sisäisen rauhan :)
Täältä laskeuduimme alas kraatteriin. Paikalliset tarjosivat ponikyytejä kraatterin huipulle, mutta tyydyimme kävelemään ja kuluttamaan kaloreita. Kraatterin huipulle päästyämme hengähdimme hetken ja aloimme tarkastella lähemmin tätä mystistä entisaikojen uhrauspaikkaa. Haju oli ainakin kamala. Sulfaatti tai vastaava haisi ihan mädänneeltä kananmunalta. Paitaa naaman eteen ja seurasimme kraatterin reunaa. Täältäkin näkymät olivat hienot ja kalliosta pystyi helposti hahmottamaan laavavirtojen kulun. Lopulta saimme tarpeeksemme ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti hotellia ja aamupalaa. Tähän päälle vielä parin tunnin täsmäunet ja paluumatka Jakartalle voisi alkaa.
To be continued...
Ennakkoon olimme kuulleet melko villejä huhuja Jakartasta ja Indonesiasta. Tämä maailman neljänneksi suurin valtio(yli 220 miljoonaa asukasta) koostuu yli 11,000 tuhannesta saaresta. Näistä Java on tiheimmin asutettu. Saasteet, köyhyys, korruptio ja rikollisuus. Siinäpä ne asiat jotka tulivat päällimmäisenä mieleen. Ja melkein kaikesta saimme osamme.
1,5 tunnin lennon jälkeen saavuimme Jakartan lento-asemalle. Rajatarkastuksessa Grantin passissa ilmeni "ongelma". Miehen passissa ei ollut riittävästä tilaa viisumille mikä aiheutti tietenkin paikallisille koppalakeille tsänssin ansaita hieman lisäansiota. Grant ohjattiin sivuun ja minut passitettiin kauemmaksi. Paikalle saapui hieman lihavahko päällysmies ja homman nimi oli selvä. Oli lyötävä massia pöytään, että lisäsivut ilmaantuisivat Grantin passiin. Neuvottelut kestivät tovin ja hetken jopa pelkäsin, että matkakumppanini reissu loppuisi siihen. Lopulta Grant ilmaantui paikalle ja kysyi paljonko minulla oli Singaporen valuuttaa mukana. Korruptoitunut kyttä halusi 50 dollaria. Noh ei auttanut muuta kuin maksaa. Viisumi passiin ja matka jatkui. Tervetuloa maahan missä mikään ei toimi. Ei edes viranomaiset :)
Lentokentältä matka jatkui juna-asemalle, jossa ostettiin liput Surabaya nimiseen kaupunkiin. Sieltä oli tarkoitus ottaa bussi vuoristokylään. Juna matka sujui hyvin lukuun ottamatta aseistettuja vartioita(lue siviilit AK-47- rynnäkkökiväärien kanssa). Ja tietenkin juna oli tunnin myöhässä. Tähän oli syy edellisen junan, joka oli syöksynyt raiteilta :). Paikalliset tuumivat, että junan suistuminen raiteilta on hyvin yleistä mutta ei kuulemma palon törmäyksiä.
Että näin täällä tänään.
Yö junassa enemmän tai vähemmän nukkuneena. Bussiasemalla oli kunnon torikokous menossa. Kuskit kilpailivat asiakkaista ja huutelivat kurkku käheänä tulemaan kyytiin. Indonesialaiseen tyyliin lähtöaikatauluja ei ollut vaan matkaan lähdettiin kun bussi oli täynnä. Oman bussin kohdalla kävi flaksi ja jouduimme odottamaan noin varttitunnin lähtöä. Itse matka sujui nopeasti ja kivuttomasti. Mitä nyt silloin tällöin kyytiin hyppivät kauppiaat ja muusikot. Kauppiaat kauppasivat kaiken maailman krääsää ja evästä. Muusikot soittivat parit biisit, keräsivät massit ja hyppäsivät liikkuvasta autosta ulos. Ja kyllä, auto ei koskaan pysähtynyt. Hiljensi vauhtia ja silloin piti liikkua sisään tai ulos.
Saavuimme Progolingo nimiseen kylään parin tunnin kyydin jälkeen. Täällä valkoinen oli vissiin kohtuu harvinainen väri ja varsinkin kylän lapsilla riitti ihmetystä ja hauskuutta meidän kustannuksella. Ja näin muuten oli koko Javan saarella. Turisteja ei liiemmin näy. Ensimmäinen trävelikohtaaminen tapahtui kaksi päivää menolennon jälkeen. Uskomatonta, mutta totta.
Progolingossa piti vielä ottaa yksityisyrittäjän kyyti vuoristoon. Hieman hintoja kyseltyämme päädyimme pakettiauto/minibussi häkkyrään. Hinta ei päätä huimannut, mutta juju oli siinä, että auto liikkui vasta kun se oli täynnä. Ja täynnä siis Indonesialaiseen tyyliin. Seitsemän hengen autoon tulisi 15 ihmistä. Puolitoista tuntia venattiin ja sitten meni hermot. Kysyttiin voitaisiinko ostaa loput paikat, jos auto lähtisi samantien liikkeelle. No totta kai rahalla saa ja hevosella pääsee. Auto täyttyi samassa 12 hengellä kylän väkeä ja meille luovutettiin kokonainen takapenkki muiden ahtautuessa vieri viereen ja osa meni jopa katolle istumaan. Näköalat olivat huikeat meidän kiivetessä 2000 kilometrin korkeuteen pitkin kapeita vuoristoteitä.
Lopulta saavuimme määränpäähämme. 24 tuntia liikenteessä ja näköala oli sen arvoinen. Jättimäinen vuoristo, keskellä tulivuoren kraatteri ja ympärillä laavakenttiä. Näky oli kuin Marssissa konsanaan.Toinen päivä meni siis paikkoja ihastellen, kuvia ottaen ja valmistautuen seuraavan päivän eepokseen.
Ja tämä eepos oli auringonnousun seuraaminen vuoren huipulta. Kello oli soimassa kolmen pintaan aamulla. Päälle lämmintä vaatetta(plus vuokraamamme talvitakki). Hostellin edessä oli jeeppi odottamassa ja kapusimme kyytiin. Ulkona oli noin nolla astetta ja pilkko pimeää. Tuli ihan Suomen syksy mieleen. Tähdet tuikkivat meidän ajaessa kohti laavakenttiä ja määränpäätämme. Olo oli odottavan innostava. Jeepit osoittautuivat hyviksi maastoautoiksi meidän kavutessa kohti jyrkkiä rinteitä. Osassa kohtaa tuli mieleen, että mitenkähän tässä käy, mutta niin vaan kuski ohjasi ajokkinsa vuoren huipulle. Ja juuri kreivin aikaan. Aurinko alkoi nousta horisontista. Ja seuraavan tunnin ajan kuului katsomosta vain kauniita huokauksia. Näky oli huikea. Vuoret, väistyvät tähdet, auringon valon erinäiset värit tähtitaivaalla. Veti aikuisen miehenkin hiljaiseksi. Lopussa koko alue oli paljastunut ja koko vuoristo setti oli uskomaton. Kamerat kävivät niin kuumina, että savu höyrysi ilmassa. Olin vihdoin löytänyt sisäisen rauhan :)
Täältä laskeuduimme alas kraatteriin. Paikalliset tarjosivat ponikyytejä kraatterin huipulle, mutta tyydyimme kävelemään ja kuluttamaan kaloreita. Kraatterin huipulle päästyämme hengähdimme hetken ja aloimme tarkastella lähemmin tätä mystistä entisaikojen uhrauspaikkaa. Haju oli ainakin kamala. Sulfaatti tai vastaava haisi ihan mädänneeltä kananmunalta. Paitaa naaman eteen ja seurasimme kraatterin reunaa. Täältäkin näkymät olivat hienot ja kalliosta pystyi helposti hahmottamaan laavavirtojen kulun. Lopulta saimme tarpeeksemme ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti hotellia ja aamupalaa. Tähän päälle vielä parin tunnin täsmäunet ja paluumatka Jakartalle voisi alkaa.
To be continued...
Perhentia kuvina...
Perhentiassa luonto on todella läsnä :)
Musta möykky aka miljoonittain pikkukaloja. Oli vaikuttava näky.
Jens snorklaamassa fisujen kanssa.
Parrot Fish korallien keskellä.
Kilpi veijari koitti uida meitä karkuun :)
Korallien väriloistoa
Lisää vedenalaista maailmaa.
Ruokailun keskeyttäjä...Ainakin pitää rotat ja hiiret loitolla :)
Coral bayn maisemia.
Tilaa:
Kommentit (Atom)