Vientiane kuvina...

Spot the senzei among the buddhas :)

Bling Bling. Laosin kansallissymboli.

"My home is my castle"

Arkkitehtuuria ala kommunismi.

Laosin kansallis-stadiumi. Ei oo raattia isompi...

Futiskansaa vaikkei koskaan kisoihin mennäkkään...

Vallankumouksessa kaatuneiden muistomerkki.

Bangkok, City that never sleeps.

Yöjuna Chiang Maista saapui raiteille 3 Bangokin juna-asemalle 13 tunnin matka päätteeksi. Oltiin otettu makuupaikat ja täytyy todeta, että olivat kyllä hintansa väärtit. Samanlaiset tuubit kuin Malesiassa, tosin jalkatilaa oli hiukan enemmän ja matkatavaroille oli omat lokerot. Totta kai arvokkaimmat setit pidettiin kainalossa. Taksi alle(kaikkien ennakko odotusten mukaisesti suurin osa takseista on rehtejä) ja kohti päkkäri mestaa Kao San Roadia. Tämä jo legendaksi muodostunut katu pitää yllä kaikkea majapaikoista, rafloista, katukaupasta väärennettyihin papereiden kojuihin.

Kämpän jälkeen hieman yhteiskokeiluja Lastun ja Hannun suuntaan ja sovittiin treffit aamupäivästä Kausanille. Sitä ennen ehti hyvin vierailla koko Thaimaan hienoimmassa temppelissä ja kunkun entisessä majapaikassa. Ja nämä mestat oli niiiiiiin järjettömän isoja komplekseja ja niiiiin pimpattuja kullalla ja timanteilla. N kuvaa myöhemmin oltiin niin ähkyssä, että päätettiin suunnistella takaisin kotimestoille. Ai niin eka paikka mihin ei päässyt shortsit jalassa. Piti lainata hassun hauskat hippihousut. Ja luonnollisesti naisenhakkaaja(hihaton paita niille jotka ei tiedä) oli jätetty jo kämpille.

Tavattiin pojat ja päivitettiin tietoja reissusta. Pojat olivat olleet Ko Changilla, johon todennäköisesti itsekin suuntaan loppureissusta. Vielä lähtökaljat(jampoilla lähti kone illalla takaisin Suomeen) ja tulipa ostettua jo rekvisiittaa tuleviin World Cup of Kyykkä kisoihinkin.

Seuraavana päivänä otettiin tuntumaa paikalliseen bussiliikenteeseen, koska allekirjoittanut tarvitsi lisäpäiviä viisumiin. Ja lähin maahanmuuttovirasto sijaitsi puolentoista tunnin ajon takana. Ja liikenne on melko huh huh at Bangkok. Sata metriä ja stoppi, sata metriä ja stoppi... Yöllä liikenne sujuu jo huomattavasti paremmin. Byrokratia viidakkoon upposi yhteensä kuusi tuntia matkoineen ja lopussa passissa oli uusi leima. 20 päivä poistuminen ei vieläkään riitä, joten senkin takia Ko Changilla pitänee vierailla, koska se sijaitsee kiven heiton päässä Kambodian rajalta. Thaikuista poistutaan 25 päivä Hong Kongiin, josta lähteekin sitten paluulento kotosuomeen.

Myös Peterin oli aika jättää Thaimaa ja palata takaisin Singaporeen opiskelemaan. Läksiäiset olivat koskettavat ja luonnollisesti myös kosteat. Kierreltiin kapakoita ja myös legendaarisessa ping pong showssa. Isot pojat voivat kertoa shown laadusta :). Kaikkea se Aasialainen mielikuvitus keksii...

Aamulla herätessä huomasin olevan ypöyksin. Peter oli muutaman nukutun tunnin jälkeen kammennut itsensä ylös ja koneeseen(myöhemmin ilmoitti kyllä olevansa perillä). Dagen efterissa päivittelin blogia, lisäsin kuvia ja kävin muutaman hassun nähtävyyden tsekkaamassa.

Kauan en kuitenkaan ehtinyt yksin olla, sillä seuraavana päivänä Ilkka, Eero ja Miina saapuivat kylään. Lounasteltiin ja vaihdettiin kuulumisia sekä matkavinkkejä sillä minä olin menossa Ko Taolle(olivat juuri tulleet sieltä) ja minä taas kerroin Vietnamista. Illan kruunasi 3-d Avatar jättimäiseltä scriiniltä leffateatterissa. Loisto leffa huikeilla efekteillä. Siitäpä sitten juna-asemalle ja luonnollisesti juna oli tunnin myöhässä...

Tämä aiheutti pientä pään vaivaa sillä normaalissa aikataulussa minulla olisi tunti ja kymmenen minuuttia aikaa ehtiä satamaan. Tunnin myöhästyminen aiheutti sen, että extra aikaa jäi ruhtinaalliset kymmenen minuuttia. Olin jo varautunut siihen, että menen iltalautalla. Mutta taattuun thaikku laatuun asemalla oli kyyditys suoraan satamaan ja lautta lähti puolituntia myöhässä. Eli nou hätä! Pari tuntia ja paratiisi olisi ovella :)

Halong bay(Cat ba island)

Cat Ba island. Vaellusreitiltä.

Luolastoseikkailu vol.3

Trekking on island. Coolisti farkut jalassa :)

"Astuimme syvälle viidakkoon..."

Jurassic Park maisemia...

Vaellusretki oli pitkä, mutta erittäin antoisa.

Viidakko nielee matkakumppanini...

Nuori koiranpentu ja napattu saalis.

Välillä päästiin betonille.

Saaristoseikkailu.

Melkein yhtä kylmä kuin Suomessa. No ei suinkaan :)

Läpi vuonojen ja saarien...

Näkymät olivat paikoittaen huikeat.

Magical cave.

Valaistus oli aivan loistavaa settiä.

Träveleri ja muikea maisema.

"Pieni talo pree... eikun avomerellä".

Suomen Olympia toivot 2020?

Auringon lasku Turun saaristossa...

View of Monkey Island. Where is LeChuck?















ja lisää kuvia : http://tols17.oulu.fi/~jkarki/

Hanoi kuvina...

Hanoin häslinki aluillaan.

"Lasten puvut"

Neuvostojenliitto elää ja voi vahvasti Kaakkois-Aasiassa :)

Mika joutui kengänkiillottajan hyökkäyksen kohteeksi. Ja sekös laittoi naurattamaan :)

Hanoin keskustan suuri järvi.

Pojat matkaraamatun kimpussa.

Toiveikkaat futisfanit. Vaan kävi niin kuin Suomelle yleensä, finaalissa turpiin.

Ukotusta ilmassa, mutta hauskaa oli...

Parin miljoonan mätöt...

Funland(Thailand)

Raja ylitettiin veneellä ja vihdoin saavuttiin hauskuuden maahan. Tämä osa reissusta omistettaisiin hauskuudelle ja totaaliselle rentoutumiselle. Edellinen kuukausi meni koko ajan maisemaa vaihtaen ja pitkällä tähtäimellä se alkaa käydä fyysisen ja henkisen kantin kannalle. Toki näin jälkeen päin katselee mennyttä ja tuntee suurta ylpeyttä siitä, että on nähnyt ja kokenut niin paljon mistä muut vain voivat kuvitella.

Anyway, otettiin paikallinen Koskilinja alle ja bussi oli mallia -60 luvun maalaislinkkari. Ovet ei toiminut ja ilmastointi hoidettiin avointen ikkunoiden kautta. Melko nostalginen fiilis. Välillä nosteltiin hedelmiä ja vihanneksia kyytiin :). 3 tunnin kuluttua saavuttiin Chiang Raihin. Täällä päätettiin olla vain yksi ilta, mutta kohtalo päätti toisin.

Pohjois-Thaimaa toimii kotina lukuisille vuoristoheimoille ja tämä mielessä vierailtiin Hill-Tribe museossa. Paljon kulttuuria ja yleis-sivistävää vaikutusta. Illemmalla vierailtiin yötorilla, josta surullisen kuuluisa tapahtumasarja sai alkunsa. Viattoman näköinen katkarapuannos ampaisi yöllä itsensä ylös mahalaukusta ja samalla laatta kierroksella kaikki muukin eloton materiaali. Olin saanut ruokamyrkytyksen ja happi oli melko heikossa kierrossa.

Aamulla skarppasin itseni taksiin ja lähimpään sairaalaan. Länkkärinä pääsin jonon ohi ja kaikki oli ohi tunnissa. Lekuri totesi taudin ruokamyrkytykseksi ja määräsi nipun lääkkeitä. Kysyi vielä, halusinko jäädä sairaalan hoitoon. Sen verran sissiä vielä pihisi sisällä, että pärjäisin itsekseni hotellilla. Se päivä menikin sitten lepotilassa urheilujuomia ja lisäravinteita nauttien. Ja koska kyseessä oli vuoden viimeinen päivä oli ilotulitus pakko nähdä vaikka puolikuolleena. Niinpä Peterin avustuksella raahauduimme keskustaan katsomaan miten Thaimaassa vuosi vaihtuu. Paljon iloisia ilmeitä, ilotulitteita sekä perinteisiä valopalloja(sytytetään tuli palloon, ja kaasun ansiosta nousevat taivaalle). Showt oli mieleenpainuvia ja kerrankin illasta muistaa kaiken :). Ja laitettiin mekin valopallo taivaalle tuomaan hyvää onnea uudelle vuodelle.

Chiang Raissa oltiin vielä päivä ja Peterin kierrellessä cityä keräilin voimia hotellihuoneessa. Kunnon kohotessa voitiin jo edetä seuraavaan kohteeseen: Chiang Mai. Tämä expattien suosikkikaupunki tarjoaa kaikille jotakin. Rentoa, rauhallista kaupunki elämää kaikilla herkuilla. Peter ihasteli meikäläisen sisua jatkaa nähtävyyksien katselemista vaikka 2 päivää aikaisemmin olin ollut hämärän rajamailla. Vaan sisua meillä suomalaisilla piisaa. Joten vamos matkaan.

Temppeleitä, raunioita, linnoituksia ja erinäköisiä juhlallisuuksia. Toisin kuin Euroopassa, Buddhalaisuus juhlistaa uutta vuotta monta päivää. Väki kiertää hakemassa siunauksia, muistelemassa esi-isiään sekä totta kai onnea tulevaan. Nämä menot olivat värikkäitä ja välillä tavat jopa kummastuttivat. Esim. Oudolla härvelillä vettä stupan päälle, temppeli kolme kertaa ympäri tiettyyn suuntaan ja rahaa horoskooppimerkkien päälle.

Nähtiinpä muuten valkoinen munkkikin! Mies tuli vastaan metsätemppelissä. Kaksimetrisinä erottautui helposti muiden munkkien joukosta :). Chiang Mian kohokohdaksi nousi tiikerien tapaaminen paikallisessa puistossa. Pienellä lisäsummalla saattoi mennä samaan häkkiin tiikerien kanssa ja paijata näitä isoja kissoja. Totta kai mentiin. Monta hellyttävää kuvaa myöhemmin jätimme hyvästit kissapedoille ja aloimme suuntaamaan kohti ilon täyttämään Bangkokkia...