Welcome to paradise

Varhain perjantai aamuna(4.30) syttyivät Spottiswooden block 107 valot. Ankea herätys, mutta mielessä jyskytti kuvat paratiisista. Ei muuta kuin aamuleivät naamariin, taksi alle ja kohti bussiasemaa. Matkakohteena toimisi Tiomanin saari Malesiassa.

Matkustusaika olisi noin 4 tuntia bussilla ja 2 tuntia lautalla. Väliin pari pysähdystä ja pakolliset rajatarkastukset. Matka sujuikin nukkuessa varsin mukavasti. Lopulta lostimainen saari häämöttikin horisontissa. Hymy oli herkässä, aurinko paistoi ja radiosta soi Bob Marley.

Saarella majoittauduttiin Air Batang nimiselle rannalle. Paikalliset kutsuvat rantaa ystävällisesti ABC. Majapaikkana toimi South Pacific nimiset bungalowit. Ihan tuli Suomen kesämökit mieleen(ei ilmastointia, ei juoksevaa vettä, ja vessakin piti "ladata" joka laukaisun yhteydessä). Ja totta kai rutkasti hyttysiä ja kaiken maailman örvelöitä.

Mestan omistajan oli vekkulin oloinen Mr.Tony. Mies jutusteli kaikenmaailman tarinoita ja osasi jokaisesta kielestä pari sanaa(myyntimies selkeästi). Ja hauskinta kaikessa on se, että kutsuimme miestä aluksi Mr. Ponyksi. Tästä revittiinkin hyvät naurut jatkossakin. Perjantai meni paikkoihin tutustuessa, rantabaarissa lättyä ja olutta nautiskellen ja auringonlaskua ihaillen. Btw Tioman on verovapaa alue, joten bisset, alkkohoolit ja tupakit olivat astetta halvempia.

Lauantaina herättiin aikaisin, koska tarkoitus oli mennä snorklaamaan. Sitä ennen buffetti aamiainen paikallisessa ravintolassa. Hintaa tälle bufeelle tuli noin.2euroa. Not bad at all. Harmittavasti oltiin myöhässä snorklaustripiltä. Kaikki reissut alkoivat jo kympiltä ja me saavuttiin paikalle klo 11.00. No seuraavana päivänä sitten.

Tekemisen puutteesta Lonely Planet neuvoi suorittamaan vaelluksen viidakkoon. Matkaa olisi noin seitsemän kilometriä keskellä viidakkoa. Ajatus tuntui kutkuttavalta ja vaihdoimme paremmat kengät jalkaan. Rutkasti Offia kainaloon ja vettä litra kaupalla messiin. Ja voila, viidakko vaellus voisi alkaa.

Kysyttiin vielä paikallisilta lähtöpaikka ja ei kun matkaan. Allekirjoittaneen ensimmäinen oikea viidakko kokemus ja olipahan siistiä. Iso raksi ruutuun. Rankkaa kasvillisuutta, ötököitä, apinoita ja liskoja. Kamerat lauloivat ja ylävitoset lentelivät ilmassa. Seurattiin polkua ylöspäin ja tavoitteena oli saaren keskellä sijaitseva vesiputous. Hiki virtasi, pari kirosanaa ja monta taukoa. Lopulta trekkauksemme palkittiin äänellä, joka muistutti veden virtausta. Loppukiri ja saavuimme vesiputoukselle.

Paikalliset käyttävät virtaavaa vettä päivittäiseen käyttöön, joten uiminen oli valitettavasti kielletty. Ja voin todeta, että virtaava vesi siinä hetkessä näytti petollisen hyvältä. Toki kastelimme itsemme pienemmissä putouksissa ja rentouduimme putouksen kivillä. Aurinko paistoi ja olo oli chilli. Ja ei muuta kuin takaisin. Paluumatka sujuikin n kertaa helpommin alamäkeen.

Loppupäivä meni rannalla maatessa, uidessa ja drinkkejä nauttiessa. Auringonlaskuun ei kyllästy koskaan. Samoin kuu ja tähdet ovat yyber cool keskellä ei mitään.

Sunnuntaina heräsimme vieläkin aikaisemmin ja näin ollen ehdimme helposti snorklausreissulle. Ja tähän väliin voidaan todeta, että snorklaus Tiomanilla on yksi hienoimmista kokemuksista vaihdossa tähän mennessä. Aivan uskomattoman hienoa snorklata mestassa, jossa näkee varpaita pitemmällä. Vieressä ui akvaariosta tuttuja kaloja, pohjalla korallien väriloiste ja veden lämpötila on sitä luokkaa, että täällähän voisi lillua koko päivän. Reissun kesto oli noin viisi tuntia, käytiin kuudessa eri snorklaus kohteessa ja lounas välissä. Tämän jälkeen on pakko hankkia sukelluslisenssi. Ei pääse mihinkään. Deep blue sea sai otteen.

Päivän kohokohtana voisi pitää mureenan näkeminen. Tämä tapahtui korallisaaren läheisyydessä. Ilkka huomasi erään korallin kolossa erittäin ruman kalan. Kala näytti paksulta pallolta, ja yllättäen sillä oli ison hampaat irvessä. Noh allekirjoittanut on aina ollut hyvä biologiassa ja hetkessä tajusin, että kala onkin itse asiassa mureenan pää ja se lurkki saalista kolosta. Ei muuta kuin ilmoitus muille, että pakkia pakkia. Uitiin vähän kauemmas ja kateltiin mureenaa turvallisen välimatkan päästä. Muutenkin täällä päin tuo meren asutus on parempaa kuin ahven ja hauki :)

Loppupäivä rannalla kerraten päivän tapahtumia ja luvaten toisillemme sukelluskoulusta Balin saarella.

Aamulla keräsimme kamppeemme ja suuntasimme lautalle. Harmiksemme Malesiassa vietettiin kansallispäivää, joten ensimmäiseen bussiin liput olivat jo myyty loppuun. Parin tunnin odottelun jälkeen saimme omat lippumme ja kotimatka Singaporeen alkoi.

Tähän väliin pitää sanoa, että kansallispäivää vietetään muslimimaissa hieman rauhallisemmin kuin muualla maailmassa. Ihmiset levittävät lippunsa taloon ja ottavat iisisti. Ei suuremmin juhlia vaan perheiden kanssa illastelua. Ja samaan hengen vetoon voineen sanoa, että vierailimme Malesiassa juuri Ramadan aikaan. Eli muslimit kieltäytyvät kuukaudeksi alkoholista(ne jotka juovat) ja tupakasta. Syövät vain auringon ollessa laskeutuneena ja tekevät pyhiinvaellusmatkoja isoimpiin keskuksiin. Mr. Tonykin lähti ko. matkalle.

Ps. Kuvia on kertynyt jo jonkin verran ja koitan saada ne esille. Mutta johtuen kämppämme hitaasta netistä, kuvien lataaminen on todella tuskallista ja hidasta. Pitää koittaa keksiä jokin kiertotie, jotta pääsette nauttimaan kameroiden töistä.