perjantai 1. tammikuuta 2010
Nha Trang/Hoi Anh kuvina
Luong Prabang
Paikan vaihto oli erittäin ajankohtainen ja matka suoritettiin mukavasti minibussilla. Ja matkaakin vain 200 kilsaa. Helppo juttu. Vaan luontoäiti oli eri mieltä. Kuusi erittäin rasittavaa tuntia kärsittävänä. Tie oli aivan kammottavassa kunnossa, kääntyili konsanaan jyrkkään vasempaan, oikeaan jne. Allekirjoittaneella on erittäin hyvät unen lahjat(Matti ja Mika voinee todistaa) ja uni tulee jokaisessa ajoneuvossa tähän mennessä. Tällä kertaa kohtasin voittajan. Suuret vuoret olivat liikaa niskalleni ja sitä kautta nukkumatille. Ja keskinopeus huimat 30 kilometriä tunnissa. Fraasi kävellen olisit jo perillä ei tuntunut edes kaukaiselta ajatukselta.
Lopulta oikeus voitti ja saavuttiin hotellille. Kamat kämppään ja tarkastelemaan lähitienoota. Luong Prabang on kuninkaallisen Laosin kehto, ja siellä onkin sitten paljon vanhaa matskua. Erityisesti temppeleitä löytyy n.30 kappaletta. Sanomattakin on selvää, että vierailtiin vain parhaimmissa. Illan hämärtyessä päätettiin pistäytyä Aasian rauhallisimmilla markkinoilla. Laosilaiseen elämäntyyliin käypää bisnestä meikäläinenkin arvostaa. Ei huutamista, ei asiakkaan häiritsemistä ja asioista keskustallaan kaikessa rauhassa. Toista on Vietnamissa ja Thaimaassa. Tulipa hommattua jo hieman tuliaisia :). Vaikkakin paljon erinäköistä käsityötaidetta jäikin hankkimatta, koska valitettavasti repputilaa on vain rajallisesti.
Uusi päivä ja uudet kujeet. Tällä kertaa laitettiin perus fillari alle ja kierreltiin maaseutua. Päivän saldoksi jäi upeat maisemat, muutamat temppelit, bambusta tehty silta ja Laosin entisen kuningaskunnan upea palatsi ja autokokoelma. Nykyinen Laos on siis kommunistinen valtio kuten itäinen ja pohjoinen naapurinsa. Hommattiin myös liput yhteen reissun kohokohdista: Mekong jokea pitkin Thaimaaseen.
Mekong, tuo South-East Asian jalokivi virtaa niin Kambodia, Vietnamin, Laosin, Thaimaan kuin Kiinankin läpi. Näistä vain Kiina on enää käymättä. Sydän on sykkinyt Mekongin tahtiin tämän kuukauden aikana. Viimein nousisimme virtaa pitkin pohjoiseen kuten tekee aikanaan joen kuuluisin asukas, Mekongin jättimäinen kissakala. Tämä arvokas veijari saattaa kasvaa 3-4 metriseksi ja painoa pötkäleelle tulee jopa 300 kiloa. Siinä jää Halmekkin toiseksi.
Itse matka tehtäisiin kahdessa päivässä ja yhden yön nukkuisimme pienessä kylässä.Yhdeksän tuntia siivu. Kuulostaa hirveältä, mutta yyber mahtavat maisemat taikoivat sellaisen fiiliksen, että yks kaks oltiinkin perillä. Tosin matkalla kului kirja, elokuun pelit-lehti(repussa siitä lähtien, nyt oli eka kertaa aikaa lukea se :) ja rutkasti läpän heittoa. Kuvat tulee heti kun löytyy siedettävä Wifi yhteys.
Thaimaa siirtää tuossa joen puolella. Ollaan Huay Xai nimisessä kaupungissa ja vielä pelataan Laosin Kipeillä. Aitoa Tornio-Haaparanta meininkiä ainoastaan sillä erolla, että siltaa ei ole. Huomenna veneellä yli ja kohti Pohjois-Thaimaata. Uusi vuosi otetaan vastaan Chiang Maissa, josta painellaan kohti etelän rantoja.
Ps. Tämän sivun omistan edesmenneelle Hannu Eskolle. Maailma menetti lahjakkaan taiteilijan ja mahtavan persoonan. Omasta ja koko kuninkaallisen merijalkaväen puolesta syvimmät surunvalittelut Hannun lähiomaisille.
Laos, rauhallisuuden tyyssija
Kone kaarsi Vientianen lentokentälle iltapäivästä. Ja ilolla otettiin lämpö vastaan. Hupparit ja farkut reppuun, shortsit ja t-paita päälle. Ensimmäinen huomio oli, että missä ovat kaikki häslääjät lentokentän ovella. Kukaan ei tyrkyttänyt ylihintaista taksia tai tuk-tukia. Pihalla oli hiljaista ja muutama hassu auto parkkiksella. Oltiinko palattu Ouluun?
Vientianessa on vain 300.000 asukasta ja se on Laosin pääkaupunki. Itse Laosissa on vajaa 5,5 miljoonaa ihmistä ja se on valitettavasti yksi maailman pommitetuista maista kiitos naapureiden sekä muutaman isontelevan suurvallan. Suuret kaupungit puuttuvat ja porukka asuu maaseudulla. Infrastruktuuri on lapsen kengissä ja varsinkin teiden kunto hirvittää. 150Km matkaan saattaa kulua n.5-6 tuntia.
Koska oli high season jouduimme näkemään paljon vaivaa saadakseen majapaikan. Ei oota tai fullia pukkasi joka paikassa. Vihdoin löysimme hieman kalliimman kämpän ja pelattiin varman päälle ottaessamme sen. Ensimmäinen ilta meni paikkoja tutkien ja herkkuja syöden. Leipomotuotteet oli suussa sulavaa. Illan kruunasi kotitekoinen katuburgeri. Näitä voisi myydä myös Suomessa.
Nukuttiin pitkään ja aamupalan kautta grindaamaan nähtävyyksiä. Vientianessa on paljon temppeleitä ja museoita. Päivän kohokohdaksi voisi todeta kansallismonumentin. Bling Bling tehty kullasta ja mirhamista. Ihan silmiä kirveli katsoa sitä auringon paisteessa :). Muita mainitsemisen arvoisia mestoja oli paikallinen ”riemukaari” eli patuxai. Kopioitu ranskasta ja tehty runsaasta betonista.
Futispersoonana vierailtiin myös kansallis-stadikalla, jossa pari päivää aikaisemmin oli pelattu SEA gamesin surullisen kuuluisa finaali, jonka Vietnam hävisi. Ei paljon ollut raattia isompi. Futismatsku sentään lämmitti mieltä.
Seuraavana päivänä nostettiin kytkintä maaseudulle ja kohti Vang Vingiä. Tämä kyläpahainen on koti kaikille extreme-lajin ystäville ja aikeissa oli harrastaa niin tubingia, koskenlaskua ja luolastoseikkailuja. Ja totta kai viettää Joulu rauhan keskellä. Bussi kesti tosiaan 5 tuntia ja matkaa taittui se 150km. Iltapäivästä vuokrattiin pyörät ja käytiin läheisessä luolassa tsekkaamassa maanalainen toiminta. Luolassa oli myös pieni maanalainen joki, joka ajateltiin käydä testaamassa uimisen ja sukeltamisen merkeissä tulevina päivinä. Ja oli muuten kirkasta vettä.
Muutenkin läheinen joki ja vuoret tarjosivat makeat maisemat. Fiilisteltiin auringonlasku ja palautettiin pyörät.
Hou Hou Hou, Jouluaatto menikin sitten kosteissa merkeissä. Ei suinkaan kuningas alkoholin vaan Vang Vinghin suurimman houkuttimen tuubeilun huumassa. ”Tubing” eli otetaan iso traktorin rengas ja lasketaan sillä jokea alas. Tähän lisätään kymmenet rantabaarit, vesiliukurit, keinut ja hyppytornit niin voila.
Muutaman bissen jälkeen uskalsi hypätä jälleen kymmenestä metristä ja muutenkin meno oli varsin jouluista kun juhlaväki laski vesiliukuja tonttulakit päässä. Lopeteltiin hyvissä ajoin ennen pimeää ja palattiin takaisin kämpille. Soittokierros Suomeen ja hyvien joulujen toivotukset. Päälle kunnon joulumätöt intialaiseen tyyliin(kinkkua ei valitettavasti löydetty). Muutama shotti paikallista lao viinaa ja nukkumatin aika. Sitä ennen viimeiset hehkutukset suuren tähtitaivaan alla. Samalta se näyttää kun Suomesta käsin :)
Joulun kunniaksi nukuttiin pitkään ja suunniteltiin hieman reissua. Peter halusi vuokrata mopot alle ja lähteä luolastoseikkailun pariin. Ja mikäs siinä. Automaattiskootteri, lapsetkin niillä ajaa...
Ja sitten tähän luolahommaan. Caving koostuu seikkailijasta, taskulampusta ja oppaasta. Kaikki elintärkeitä, muuten matka voi loppua yllättävän ikävästi ja pimeästi. Suunnattiin heti suurimpaan luolastoon, joka koostui n. kolmen kilometrin pitkistä tunnelin siivuista. Valittiin kilsan reitti, jonka päässä olisi maanalainen joki.
Hikeä, ahtaita paikkoja, kauhuelokuvista tuttuja elementtejä. Välillä ryömittiin, välillä käveltiin vedessä ja välillä nautittiin luonnon taiteellisista kivistä. Oppaallakin riitti huumoria sammuttaessaan lampun ja säikyttäessä meidät perin pohjin :). Ja täytyy todeta kun valot sammuu, edessä on säkkipimeää niin mielikuvitus alkaa tehdä tepposia. Alkaa kuulla outoja ääniä...
Koko etappiin meni noin kolmisen tuntia ja tämä sisälsi myös ajan jonka vietimme vedessä. Kyllä, opas kehotti kokeilemaan uimista kilometrin maan sisällä. Pakkohan se oli testata. Jäi siinä raksila kakkoseksi. Sen verran oli rataa tarjolla. Ja seuraa piti pienen pienet kalat ja ravut.
Kaiken kaikkiaan tämä oli yksi mieleenpainuvista seikkailuista koko Aasian turneella. Oppi paljon itsehillinnästä(ei auta panikoida, ice cold ja ei muuta kuin eteenpäin). Sama kuin sukeltaessa. Tässähän saattaa jopa olla alku mainarin uralle :)
Vientianessa on vain 300.000 asukasta ja se on Laosin pääkaupunki. Itse Laosissa on vajaa 5,5 miljoonaa ihmistä ja se on valitettavasti yksi maailman pommitetuista maista kiitos naapureiden sekä muutaman isontelevan suurvallan. Suuret kaupungit puuttuvat ja porukka asuu maaseudulla. Infrastruktuuri on lapsen kengissä ja varsinkin teiden kunto hirvittää. 150Km matkaan saattaa kulua n.5-6 tuntia.
Koska oli high season jouduimme näkemään paljon vaivaa saadakseen majapaikan. Ei oota tai fullia pukkasi joka paikassa. Vihdoin löysimme hieman kalliimman kämpän ja pelattiin varman päälle ottaessamme sen. Ensimmäinen ilta meni paikkoja tutkien ja herkkuja syöden. Leipomotuotteet oli suussa sulavaa. Illan kruunasi kotitekoinen katuburgeri. Näitä voisi myydä myös Suomessa.
Nukuttiin pitkään ja aamupalan kautta grindaamaan nähtävyyksiä. Vientianessa on paljon temppeleitä ja museoita. Päivän kohokohdaksi voisi todeta kansallismonumentin. Bling Bling tehty kullasta ja mirhamista. Ihan silmiä kirveli katsoa sitä auringon paisteessa :). Muita mainitsemisen arvoisia mestoja oli paikallinen ”riemukaari” eli patuxai. Kopioitu ranskasta ja tehty runsaasta betonista.
Futispersoonana vierailtiin myös kansallis-stadikalla, jossa pari päivää aikaisemmin oli pelattu SEA gamesin surullisen kuuluisa finaali, jonka Vietnam hävisi. Ei paljon ollut raattia isompi. Futismatsku sentään lämmitti mieltä.
Seuraavana päivänä nostettiin kytkintä maaseudulle ja kohti Vang Vingiä. Tämä kyläpahainen on koti kaikille extreme-lajin ystäville ja aikeissa oli harrastaa niin tubingia, koskenlaskua ja luolastoseikkailuja. Ja totta kai viettää Joulu rauhan keskellä. Bussi kesti tosiaan 5 tuntia ja matkaa taittui se 150km. Iltapäivästä vuokrattiin pyörät ja käytiin läheisessä luolassa tsekkaamassa maanalainen toiminta. Luolassa oli myös pieni maanalainen joki, joka ajateltiin käydä testaamassa uimisen ja sukeltamisen merkeissä tulevina päivinä. Ja oli muuten kirkasta vettä.
Muutenkin läheinen joki ja vuoret tarjosivat makeat maisemat. Fiilisteltiin auringonlasku ja palautettiin pyörät.
Hou Hou Hou, Jouluaatto menikin sitten kosteissa merkeissä. Ei suinkaan kuningas alkoholin vaan Vang Vinghin suurimman houkuttimen tuubeilun huumassa. ”Tubing” eli otetaan iso traktorin rengas ja lasketaan sillä jokea alas. Tähän lisätään kymmenet rantabaarit, vesiliukurit, keinut ja hyppytornit niin voila.
Muutaman bissen jälkeen uskalsi hypätä jälleen kymmenestä metristä ja muutenkin meno oli varsin jouluista kun juhlaväki laski vesiliukuja tonttulakit päässä. Lopeteltiin hyvissä ajoin ennen pimeää ja palattiin takaisin kämpille. Soittokierros Suomeen ja hyvien joulujen toivotukset. Päälle kunnon joulumätöt intialaiseen tyyliin(kinkkua ei valitettavasti löydetty). Muutama shotti paikallista lao viinaa ja nukkumatin aika. Sitä ennen viimeiset hehkutukset suuren tähtitaivaan alla. Samalta se näyttää kun Suomesta käsin :)
Joulun kunniaksi nukuttiin pitkään ja suunniteltiin hieman reissua. Peter halusi vuokrata mopot alle ja lähteä luolastoseikkailun pariin. Ja mikäs siinä. Automaattiskootteri, lapsetkin niillä ajaa...
Ja sitten tähän luolahommaan. Caving koostuu seikkailijasta, taskulampusta ja oppaasta. Kaikki elintärkeitä, muuten matka voi loppua yllättävän ikävästi ja pimeästi. Suunnattiin heti suurimpaan luolastoon, joka koostui n. kolmen kilometrin pitkistä tunnelin siivuista. Valittiin kilsan reitti, jonka päässä olisi maanalainen joki.
Hikeä, ahtaita paikkoja, kauhuelokuvista tuttuja elementtejä. Välillä ryömittiin, välillä käveltiin vedessä ja välillä nautittiin luonnon taiteellisista kivistä. Oppaallakin riitti huumoria sammuttaessaan lampun ja säikyttäessä meidät perin pohjin :). Ja täytyy todeta kun valot sammuu, edessä on säkkipimeää niin mielikuvitus alkaa tehdä tepposia. Alkaa kuulla outoja ääniä...
Koko etappiin meni noin kolmisen tuntia ja tämä sisälsi myös ajan jonka vietimme vedessä. Kyllä, opas kehotti kokeilemaan uimista kilometrin maan sisällä. Pakkohan se oli testata. Jäi siinä raksila kakkoseksi. Sen verran oli rataa tarjolla. Ja seuraa piti pienen pienet kalat ja ravut.
Kaiken kaikkiaan tämä oli yksi mieleenpainuvista seikkailuista koko Aasian turneella. Oppi paljon itsehillinnästä(ei auta panikoida, ice cold ja ei muuta kuin eteenpäin). Sama kuin sukeltaessa. Tässähän saattaa jopa olla alku mainarin uralle :)
Ice Cold Ukotusta
Aikaa ja ahteria säästääksemme otimme Huesta aamulennot Hanoihin. Hanoin lentokentältä alkoikin sitten stoori, jonka naurattaa vielä tänä päivänäkin. Kentältä lähti minibusseja vanhaan kortteliin(trävellerimesta). Hypättiin kyytiin ja ajeltiin pudotella viimeiseen pysäkkiin ja katella hotelli sieltä suunnasta. Vähän ennen päätepysäkkiä kyytiin hyppäsi ”tulkki”, joka sanojensa mukaan aikoi etsiä meille hotellin. Totta kai oltiin hieman varautuneita ja käskettiin ajamaan Lonely Planetin suosittelemaan majapaikkaan.
Sinne saavuttiin kyllä ja heti ovella seisoi mies, joka sanoi paikan olevan täynnä. Ei uskottu ja paineltiin sisään, jossa tiskin sivusta ryykännyt mies totesi paikan olevan full. No pakko kai se on sitten uskoa(eka scämmi eli huijaus eli ukotus). No tulkki lupasi ajaa seuraavaan hyvään paikkaan.
Hotelli oli hieman syrjässä, nimi sama kuin Lonely Planetissa(toinen kusetus, oli oikeasti eri nimi, mutta lasiovessa tuttu ja turvallinen nimi huijaamaan matkalaisia). Kämppä maksoi 20 dollaria yö. Oltiin kuitenkin niin väsyneitä, että tyydyttiin tähän. Normi kämpät 8-12 dollaria.
Päivä kierreltiin nähtävyyksiä ja takaisin hotellille. Samaan aikaan pyöri teeveessä SE Asia gamesit ja Vietnam pelasi futiksessa finaalissa. Niinpä jossain vaiheessa puhelin soi ja isäntäväki kutsui meidät katsomaan peliä. Onpa ystävällistä ja vieraanvaraista toimintaan. Tarjottu bisse maistui(unohdettiin maksaa eli piste meille) ja meininki alkoi kohota kattoon. Harmittavasti Vietnam hävisi ja paikalliset liput lensivät kaaressa maahan. Vähän niin kuin Suomessa kun hävitään lätkässä.
Siinä sitten lohduteltiin parhaamme mukaan ja juotiin vähän lisää Tiikeriä. Jonkun ajan kuluttua yksi paikan kundeista kysyi, että ollaanko nälkäisiä ja, että hän tietää hyvän paikallisen mestan. Ei muuta kuin taksi alle ja syömään. Kaveri maksoi vielä taksin kaiken muun hyvän lisäksi. Luottamus siis oli syntynyt. Syötiin aivan järjettömän hyvät festit ja parannettiin maailmaa. Samainen jantteri oli menossa jouluaattona naimisiin ja ylläri ylläri kutsui meidät kaikki vieraaksi. Tämähän on aivan mieletön juttu :)
Laskun aika koitti ja lapussa päräyttävästi 2 miljoonaa dongia. Shit! Pikkasen paljon käshiä. Olihan meillä kuitenkin niin hauskaa ja häihinkin päästään niin maksetaan (myöhemmin tajuttiin, että tarjoilija toi aluksi normaalin laskun, mutta meidän häiskä kehotti laittamaan pari nollaa lisää ja otti itse osan voitoista). Seuraavaksi taksilla ympäri cityä ja oli muuten hauskaa. Luukutettiin teknoa ja vierailtiin eri paikoissa. Kaveri lupasi jälleen kerran maksaa taksin. Eli ei mitään hätää :)
Kaikki hyvä loppui aikanaan ja niin loppui hostimme ”rahat”. Noh maksetaan maksetaan. Hotellille nukkumaan. Aamulla tajuttiin koko jutun juoni ja päätettiin lähteä vetelemään ennen kuin muut reagoisivat tilanteeseen. Ja lisää ukotuksia. Jääkaapistamme oli ”juotu vesipulloja” ja yhden pullon hinta 2 dollaria. Todettiin, että ei todellakaan olla juotu noin ylihintaista litkua. Samaan syssyyn tuli vielä huoneen ”lisävero”. Hermot alkoivat mennä ja alettiin vaatimaan manageria paikalle. Kaverit panttasivat passimme ja vaativat maksamaan. Tuli meidän counter-attack. Alettiin soittamaan muka poliisille, jolloin vastapuoli antoi periksi. Ei maksettu olematonta vettä eikä lisäveroa. Taksi alle ja kohti bussiasemaa (sattui muuten niin hyvin, että saatiin Hanoin ainoa rehti taksikuski). Eli ei fiksattuja mittareita tai ylihintaista kyytiä.
Bussin suunnaksi Hai Phong ja Hailong bay. Tämä mystinen luonnonsuojelukohde kampesi itsensä merestä ja koostui tuhannista saarista. Lopullinen kohde oli Cat Ba saari. Jurassic Park meininkiä. Hanoin häslinki vaihtui leppoisaan saaristoelämään.
Täällä oltiinkin sitten kolmisen päivää ja käytiin mm. vaeltamassa vuorilla ja sademetsässä(8km reitti), vierailtiin sairaala-luolassa ja paikallisessa kalastajakylässä. Näiden lisäksi rutkasti veneilyä, loistavia maisemia ja elämää meren ehdoilla. Osa ihmisistä asui kirjaimellisesti veden päällä.
Nämä veden päälliset kylät oli tämän reissun suola. Ihmisten lisäksi pieniä laitureita pitkin juoksi rutkasti koiria. Nämä ”merikoirat” viihtyivät todella pienimuotoisilla virityksissä ja varjelivat omistajansa omaisuutta. Saatiinpa myös nähdä kätkö, jossa eräs isäntä säilytti arvokalojansa. Nämä lucky fishit maksoivat miljoonan kilolta ja ruokkimalla niistä kasvaa n.50 kiloisia pötkäleitä . Mielessä kävi,että pitäisikö yöllä vetää sukellusvehkeet niskaan ja käydä tekemässä verkkoon pari reikää :)
Maisemista ja kelistä sen verran, että paikoittain tuntui siltä, että oltiin Norjassa. Vuonojen sijaan ajeltiin isojen saarien välissä ja vilttiä piti vetää päälle. Keli vaihtui päivän +16 yön +12. Eihän tämä vielä ole mitään, mutta kun varusteet ja talojen eristeet on muotoa kesä niin kylmä oli. Ei paljon kannata edes ajatella Suomea. Peter jaksoi muistuttaa miten suomalaiset sissit hytisevät plussa keleissä :)
Viisumi näytti viimeisen päivän olevan 21.12, joten oli aika hyvästellä Vietnam ja alkaa hommaamaan lentolippuja Laosiin.
Ps. Mikan kanssa päätettiin aloittaa reissuparran kasvattamisen ja kattoa minkälainen mettärosvo sitä on uutena vuotena. Eli älkää ihmetelkö kuvissa esiintyvää risupartaa :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)