Visa-run Myanmariin(Burma)

Viimeinen päivä Taolla oli tosi asia. Kamat kassiin ja tien päälle. Tällä kertaa otin katamaraanin Chumphoniin, koska edellisestä jollasta oli pahat kokemukset. Plus kolmen tunnin sijaan aikaa menisi vain puolitoista tuntia.

Katamaraani koitui myös erittäin rajuksi rynkytykseksi. Naapurissa ojennettiin oksennuspusseja ja tuntui, että koko ajan joku liittyi laatta.collectionin joukkoon. Omasta puolesta piti skarpata ja katsoa thaikkudraamaa eikä erehtyä katsomaan heiluvaa merta.

Loppujen lopuksi selvisin voittajana satamaan ja sieltä Chumphonin keskustaan. Olin jo edellispäivänä scoutannut itselleni majapaikan Farang Bar nimisestä hostellista. Tämä baari/ravintola/hostelli/matkatoimisto, jonka lonely planet noteeraa ainoana koko kaupungista.

Hintataso oli aivan mahtavan alhainen(150bahtia/yö). Buukkasin seuraavaksi päiväksi visa-runin ja käyskentelin loppupäivän keskustassa. Nähtävyyksiä oli tasan nolla ja pian aika menikin loppu reissua suunnitellen ja blogia päivitellen.

Itse visa-run sujui seuraavanlaisesti: Minibussi noukki minut kyytiin(joukossa oli jo muutama sakemanni ja sveitsiläinen). Bussilla Ranongiin, jossa rajaselvitykset ja poistuminen maasta(Thaimaa). Lautalla Mayanmarin(Burma) puolella, jossa sijaitsi viiden tähden kasino/hotelli.

Passi jätettiin maahantuloviranomaisille ja noin tunnin ajan tutustuttiin kasinoon. Ei vastannut ihan sitä kuvaa mitä rambo 4 antoi ymmärtää :). Mutta tilanne on ihan toinen Victoria pointissa(rajakaupunki). Köyhyyttä sotilasjuntan ankaran nyrkin alla. Onneksi ei tarvinnut sinne lähtä vaan rajaselkkaus hoitui näppärästi kasinolla.

Muutaman noppapelin jälkeen takaisin satamaan. Passiin leima ja takaisin thaikkulaan. Rajalla totta kai normi toimenpiteet(yllättävän paljon tarkastelivat omaa passia kun oli niin paljon leimoja tai sitten se on se parta). Lopulta passiin tuli 15 päivää lisää ja voila homma bueno. Minibussilla takaisin Chumphoniin ja relax.

Seuraavan päivän pööpöilin Chumpdonissa ja vihdoin heitin hyvästit reissuparralle. 1,5 kuukautta
se oli roikkunut mukana ja kokenut niin ilot kuin surutkin. Toki pakolliset kuvat otettiin ja testasin myös miltä viikset näyttäisivät tämän mannekiinin päällä. Onneksi -70 luku meni jo ja niin lähti viiksetkin. Lopussa peilistä katsoi eri mies. Ei ollut itsekkään tunnistaa miltä sitä siviilissä näytti :)

Chumphonista tie vie kohti Bangkokkia, jossa viimeiset kunnon shoppailut ja puvun teettäminen. Tavoitteena on ostaa melkein kaikki vaatteet samalla kertaa ja jättää elektroniikka Hong Kongiin. Ja tuliaisiakin pitäisi kehitellä. Yhdeksän päivää Suomeen...