Kovan merenkulun takia heräsin koomasta ja tunsin lievää merisairautta. Shit! Oliko ensimmäinen kerta, kun laatta lentäisi botskilla. Nopeasti muistin lääkelaukun sisältävän pahoinvointipillereitä(ruokamyrkytyksen johdosta) ja salamannopeasti kävin rinkkaani kiinni. Arvausleikin jälkeen napit naamariin ja toivomaan parasta. Lääkkeet tepsivät, mutta silti kyyti oli erittäin epätasaista. Oli miten oli, vihdoin saavuttiin paratiisiin porteille. Tässä tapauksessa satamaan.
Koh Tao sijaitsee Koh Samuin ja Koh Phanganin vieressä Thaimaan keskiosassa. Toisin kuin Samui ja Phangan, Tao on silti säilyttänyt taikansa bäkbäkkäreiden ja sukeltajien helmenä. Rempseää rantaelämää, hyviä hetkiä niin maan päällä kuin meren pohjassa. Hinnat ovat täälläkin kohonneet viime vuosina, mutta kaukana ovat Suomen hinnat. Kämpän otin Ilkan ja kumppaneiden vinkistä Sairee Cottagelta. Bungalowit ovat yksinkertaisia, mutta niissä on juokseva vesi ja sähkö. Kesämökki meininkiä siis. Samalla ilmoittauduin mestan sukelluskurssille mielessä advance diver paperit. Sukellus on Taolla huomattavasti halvempaa kuin muualla Aasiassa ja jotkut pitävät sitä jopa sukellustehtaana. Sain pakettitarjouksena pari ilmaista yötä ja koko lystistä maksoin 8500 bahtia(n.170e).
Ensimmäinen päivä meni mestoja tutkien ja kalkkilaivan kapteenin väriä tummentaessa. Eka rantaresortti sitten Vietnamin Nha Trangin. Illalla aikaisin nukkumaan ja odottamaan pääsyä pinnan alle.
Itse kurssi oli huikean hyvä. Oppi järkyttävän paljon uutta settiä ja sitä kautta olen tullut aidosti paremmaksi sukeltajaksi. Hapen kulutus on tippunut alas(viimeisten joukossa ylös), liikkuminen veden alla on kuin kellumista ja kalojakin alkaa tunnistamaan.
Sukellusten kohokohdat top 5:
3-4 metristen härkähaiden kanssa pulikointi. Oli aivan uskomaton kokemus. Adrenaliini virtasi ja pelko oli täysin poissa. Miten sitä onkaan ennen pelännyt haita ja nyt ne olivat n.2-3 metrin päässä uteliaana kurkkaamassa sukeltajia. Ja tosiaan ne ei olleet mitään pikku sinttejä vaan kunnon pötkäleitä. Yksi koko Aasian reissun kohokohdasta.
Yösukellus. Taskulamput messiin ja suureen pimeyteen sukeltaminen oli kanssa huikea kokemus. Korallit hehkuivat aivan uudella lailla, yösaalistajat olivat liikkeellä ja nähtiinpä myös merikäärmeen tanssi. Pilhienoa konsanaan!
Trigger fish attack. Nämä hauen kokoiset veijarit ovat koko meren ”pelätyimmät” eläimet. Kutemis- ja pesimiskautena ne ovat extra aggressiivisia ja käyvät uhrinsa kimppuun armottomasti vaikka nämä olisivat ihmisen kokoisia jättiläisiä. Meidän onneksi ne käyvät aina räpylöihin kiinni, koska pitävät sitä heikoimpana kohtana. Oli siinä naurussa pitämistä kun vaikka kuinka potki menemään ja yritti poistua fisun reviiriltä se roikkui hampaat irvessä perässä ja teki hyökkäyksiä räpylöihin. Mukavat hampaiden jäljet jäivät muistoksi kohtaamisesta.
Leijuminen koraalien yllä. N.3-6 metrissä 50 minuuttia ja vain leijut menemään. Paljon pikku fisuja, kauniita koralleja ja leppoisaa meisinkiä. Välillä tuntuu, että leijut muissa maailmoissa. Thumps Up!
Koko sukellusporukka. Hauskoja elämäntapaintiaaneja, jotka ovat hypänneet oravanpyörästä ja tätä nykyään nauttivat jopa työstään :). Elämä paratiisissa ei olisi hassumpaa. Ja aina sama tarina ”tulin pariksi päiväksi ja yks kaks vuodet vierähti”
Saarella on myös ollut yllättävän paljon suomalaisia. Ehkä on ihan hyvä alkaa treenaamaan sitäkin kieltä kun Englantia on tullut jauhettua sen puolivuotta. Eli toisin sanoen: Saarella viihtyy liiankin hyvin ja alkaa ymmärtämään miksi jotkut ovat valinneet tämän elämäntyylin .
10 päivää myöhemmin ja monta uutta ystävää hyvästellessä sitä tuntee haikeutta tätä upeaa saarta kohtaan. Tänne kyllä pitää tulla useamminkin. Toivoa vain, että ruma kapitalismi ei tuhoa tämän herkän paikan sielua.
Tie kutsuu ja seuraavaksi vuorossa visa-run Burmaan(Thaimaan visa alkaa loppua ja uusia päiviä pitää saada passiin). Leiman jälkeen kohti pohjoista ja Bangkokkia, josta aikanaan lento Hong Kongiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti