Funland(Thailand)

Raja ylitettiin veneellä ja vihdoin saavuttiin hauskuuden maahan. Tämä osa reissusta omistettaisiin hauskuudelle ja totaaliselle rentoutumiselle. Edellinen kuukausi meni koko ajan maisemaa vaihtaen ja pitkällä tähtäimellä se alkaa käydä fyysisen ja henkisen kantin kannalle. Toki näin jälkeen päin katselee mennyttä ja tuntee suurta ylpeyttä siitä, että on nähnyt ja kokenut niin paljon mistä muut vain voivat kuvitella.

Anyway, otettiin paikallinen Koskilinja alle ja bussi oli mallia -60 luvun maalaislinkkari. Ovet ei toiminut ja ilmastointi hoidettiin avointen ikkunoiden kautta. Melko nostalginen fiilis. Välillä nosteltiin hedelmiä ja vihanneksia kyytiin :). 3 tunnin kuluttua saavuttiin Chiang Raihin. Täällä päätettiin olla vain yksi ilta, mutta kohtalo päätti toisin.

Pohjois-Thaimaa toimii kotina lukuisille vuoristoheimoille ja tämä mielessä vierailtiin Hill-Tribe museossa. Paljon kulttuuria ja yleis-sivistävää vaikutusta. Illemmalla vierailtiin yötorilla, josta surullisen kuuluisa tapahtumasarja sai alkunsa. Viattoman näköinen katkarapuannos ampaisi yöllä itsensä ylös mahalaukusta ja samalla laatta kierroksella kaikki muukin eloton materiaali. Olin saanut ruokamyrkytyksen ja happi oli melko heikossa kierrossa.

Aamulla skarppasin itseni taksiin ja lähimpään sairaalaan. Länkkärinä pääsin jonon ohi ja kaikki oli ohi tunnissa. Lekuri totesi taudin ruokamyrkytykseksi ja määräsi nipun lääkkeitä. Kysyi vielä, halusinko jäädä sairaalan hoitoon. Sen verran sissiä vielä pihisi sisällä, että pärjäisin itsekseni hotellilla. Se päivä menikin sitten lepotilassa urheilujuomia ja lisäravinteita nauttien. Ja koska kyseessä oli vuoden viimeinen päivä oli ilotulitus pakko nähdä vaikka puolikuolleena. Niinpä Peterin avustuksella raahauduimme keskustaan katsomaan miten Thaimaassa vuosi vaihtuu. Paljon iloisia ilmeitä, ilotulitteita sekä perinteisiä valopalloja(sytytetään tuli palloon, ja kaasun ansiosta nousevat taivaalle). Showt oli mieleenpainuvia ja kerrankin illasta muistaa kaiken :). Ja laitettiin mekin valopallo taivaalle tuomaan hyvää onnea uudelle vuodelle.

Chiang Raissa oltiin vielä päivä ja Peterin kierrellessä cityä keräilin voimia hotellihuoneessa. Kunnon kohotessa voitiin jo edetä seuraavaan kohteeseen: Chiang Mai. Tämä expattien suosikkikaupunki tarjoaa kaikille jotakin. Rentoa, rauhallista kaupunki elämää kaikilla herkuilla. Peter ihasteli meikäläisen sisua jatkaa nähtävyyksien katselemista vaikka 2 päivää aikaisemmin olin ollut hämärän rajamailla. Vaan sisua meillä suomalaisilla piisaa. Joten vamos matkaan.

Temppeleitä, raunioita, linnoituksia ja erinäköisiä juhlallisuuksia. Toisin kuin Euroopassa, Buddhalaisuus juhlistaa uutta vuotta monta päivää. Väki kiertää hakemassa siunauksia, muistelemassa esi-isiään sekä totta kai onnea tulevaan. Nämä menot olivat värikkäitä ja välillä tavat jopa kummastuttivat. Esim. Oudolla härvelillä vettä stupan päälle, temppeli kolme kertaa ympäri tiettyyn suuntaan ja rahaa horoskooppimerkkien päälle.

Nähtiinpä muuten valkoinen munkkikin! Mies tuli vastaan metsätemppelissä. Kaksimetrisinä erottautui helposti muiden munkkien joukosta :). Chiang Mian kohokohdaksi nousi tiikerien tapaaminen paikallisessa puistossa. Pienellä lisäsummalla saattoi mennä samaan häkkiin tiikerien kanssa ja paijata näitä isoja kissoja. Totta kai mentiin. Monta hellyttävää kuvaa myöhemmin jätimme hyvästit kissapedoille ja aloimme suuntaamaan kohti ilon täyttämään Bangkokkia...