Yöjuna Chiang Maista saapui raiteille 3 Bangokin juna-asemalle 13 tunnin matka päätteeksi. Oltiin otettu makuupaikat ja täytyy todeta, että olivat kyllä hintansa väärtit. Samanlaiset tuubit kuin Malesiassa, tosin jalkatilaa oli hiukan enemmän ja matkatavaroille oli omat lokerot. Totta kai arvokkaimmat setit pidettiin kainalossa. Taksi alle(kaikkien ennakko odotusten mukaisesti suurin osa takseista on rehtejä) ja kohti päkkäri mestaa Kao San Roadia. Tämä jo legendaksi muodostunut katu pitää yllä kaikkea majapaikoista, rafloista, katukaupasta väärennettyihin papereiden kojuihin.
Kämpän jälkeen hieman yhteiskokeiluja Lastun ja Hannun suuntaan ja sovittiin treffit aamupäivästä Kausanille. Sitä ennen ehti hyvin vierailla koko Thaimaan hienoimmassa temppelissä ja kunkun entisessä majapaikassa. Ja nämä mestat oli niiiiiiin järjettömän isoja komplekseja ja niiiiin pimpattuja kullalla ja timanteilla. N kuvaa myöhemmin oltiin niin ähkyssä, että päätettiin suunnistella takaisin kotimestoille. Ai niin eka paikka mihin ei päässyt shortsit jalassa. Piti lainata hassun hauskat hippihousut. Ja luonnollisesti naisenhakkaaja(hihaton paita niille jotka ei tiedä) oli jätetty jo kämpille.
Tavattiin pojat ja päivitettiin tietoja reissusta. Pojat olivat olleet Ko Changilla, johon todennäköisesti itsekin suuntaan loppureissusta. Vielä lähtökaljat(jampoilla lähti kone illalla takaisin Suomeen) ja tulipa ostettua jo rekvisiittaa tuleviin World Cup of Kyykkä kisoihinkin.
Seuraavana päivänä otettiin tuntumaa paikalliseen bussiliikenteeseen, koska allekirjoittanut tarvitsi lisäpäiviä viisumiin. Ja lähin maahanmuuttovirasto sijaitsi puolentoista tunnin ajon takana. Ja liikenne on melko huh huh at Bangkok. Sata metriä ja stoppi, sata metriä ja stoppi... Yöllä liikenne sujuu jo huomattavasti paremmin. Byrokratia viidakkoon upposi yhteensä kuusi tuntia matkoineen ja lopussa passissa oli uusi leima. 20 päivä poistuminen ei vieläkään riitä, joten senkin takia Ko Changilla pitänee vierailla, koska se sijaitsee kiven heiton päässä Kambodian rajalta. Thaikuista poistutaan 25 päivä Hong Kongiin, josta lähteekin sitten paluulento kotosuomeen.
Myös Peterin oli aika jättää Thaimaa ja palata takaisin Singaporeen opiskelemaan. Läksiäiset olivat koskettavat ja luonnollisesti myös kosteat. Kierreltiin kapakoita ja myös legendaarisessa ping pong showssa. Isot pojat voivat kertoa shown laadusta :). Kaikkea se Aasialainen mielikuvitus keksii...
Aamulla herätessä huomasin olevan ypöyksin. Peter oli muutaman nukutun tunnin jälkeen kammennut itsensä ylös ja koneeseen(myöhemmin ilmoitti kyllä olevansa perillä). Dagen efterissa päivittelin blogia, lisäsin kuvia ja kävin muutaman hassun nähtävyyden tsekkaamassa.
Kauan en kuitenkaan ehtinyt yksin olla, sillä seuraavana päivänä Ilkka, Eero ja Miina saapuivat kylään. Lounasteltiin ja vaihdettiin kuulumisia sekä matkavinkkejä sillä minä olin menossa Ko Taolle(olivat juuri tulleet sieltä) ja minä taas kerroin Vietnamista. Illan kruunasi 3-d Avatar jättimäiseltä scriiniltä leffateatterissa. Loisto leffa huikeilla efekteillä. Siitäpä sitten juna-asemalle ja luonnollisesti juna oli tunnin myöhässä...
Tämä aiheutti pientä pään vaivaa sillä normaalissa aikataulussa minulla olisi tunti ja kymmenen minuuttia aikaa ehtiä satamaan. Tunnin myöhästyminen aiheutti sen, että extra aikaa jäi ruhtinaalliset kymmenen minuuttia. Olin jo varautunut siihen, että menen iltalautalla. Mutta taattuun thaikku laatuun asemalla oli kyyditys suoraan satamaan ja lautta lähti puolituntia myöhässä. Eli nou hätä! Pari tuntia ja paratiisi olisi ovella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti