Viva Philippines! Part II

Cebussa olimme suunnitelleet olevamme parisen päivää. Saavuimme Manilasta yömyöhään ja majapaikkaa ei suuremmin jaksettu etsiä. Uptowniin ja Lonely Planetin suosittelemaan hotelliin. Iltapala nassuun ja yöpuulle.

Seuraavana aamuna aikaisin ylös ja Downtowniin. Tällä kertaa haluttiin testata paikallista joukkoliikennettä(Jeepney). Nämä pimpatut ajoneuvot olivat suoraan jenkkien jeeppien jälkeläisiä. Amerikkalaisten lähtivät Filppareilta ja jättivät suurimman osan kalustosta jälkeen. Ja Filippiinit eivät koskaan heitä hyvää tavaraa roskiin. Niinpä tänäkin päivänä tiellä näkee mitä mielenkiintoisia auton virityksiä.Jeeppeihin on heitetty mm. alumiinia, Mersun logoja, uskonnollisia maalauksia ja mitä ikinä on käteen löytynyt. Nämä Jeepneyt sitten ajelevat pitkin reittejä, jotka on maalattu auton kylkeen. Kyytiin hypätään lennosta ja maksu kierrätetään kuskille tai rahastajalle. Jeepney on erittäin hyvä tapa tutustua oikeaan paikalliseen elämään.

Kyyti Downtowniin sisälsi myös matkan heikko-osaisten asuinalueeseen. Ja olihan se lohduton näky. Hökkelikyliä, ihmisiä nukkumassa maassa ja likaa. Mutta silti pitää ihailla sitä rohkeutta ja iloisuutta mitä näiltä ihmisiltä liikenee. Suurin osa hymyilivät ja heiluttivat kättä paikan ainoille länkkäreille. Ja totta kai vastattiin hymyilemällä takaisin.

Downtownissa käytiin katsastamassa paikallinen katedraali, Magellanin risti(Mies, joka kiersi maapallon ympäri ja kohtasi loppunsa Cebussa alkuasukkaan keihääseen) ja San Pedron linnoituksen. Katedraalin pyhin esine oli todella todella vanha nukke(El Ninjo). Tämä lapsi Jeesusta esittävä nukke oli perua ensimmäisille löytöretkille, jolloin espanjalaiset antoivat nuken lahjaksi paikalliselle päällikölle tämän tultua kristinuskoon. Myöhemmin nukke katosi ja löytyi jostakin random mökistä espanjalaisten toimesta.Siitä lähtien El Ninjoa on kunnioitettu ja käyty katsomassa.

Magellanin risti on perua siitä, kun herra Magellan ensimmäisen kerran astui Filippiineille ja laitatti alamaisensa pystyttämään suuren puisen ristin maihinnousu paikalle. Nykyinen risti sisältää osia tuosta alkuperäisestä rististä.

San Pedro oli pienen pieni linnoitus, jonka espanjalaiset rakensivat suojakseen. Linnoitus on toiminut niin eläintarhana, puutarhana kuin turistinähtävyytenä. Ja hyvin olivat pitäneet huolta puutarhasta. Paljon kasveja ja nättejä maisemia. Muuta nähtävää Cebussa ei sitten ollutkaan mikä yllätti meidät. Loppuaika Cebussa käytettiin lepäämiseen ja yöelämään.
Cebuun ei kannata jatkossa varata aikaan kuin ehkä päivän. Ja ainoastaan silloin, jos on käyttämässä Cebun jatkoyhteyksiä.

Cebusta lennettiin Kaliboon, josta bussi alle. Parin tunnin ajo ja saavuttiin Caticlaylle. Tästä moottorivene alle ja 15 minuutissa Boracayalle. Vesi turkoosin sinistä, lämpötila leppoisat 28 astetta ja viisi päivää aikaa rentoutua :)

Boracayalla teemana oli selkeästi sukellus ja muut aktiviteetit. Joka päivä suoritettiin yksi sukellus ja sen jälkeen jotakin muuta extreme hommaa. Ja illalla käytiin ottamassa muutamat rentouttavat Red Horset ja syötiin itsemme mukavaksi.

Sukellushommat olivat allekirjoittaneelle parasta mitä tähän mennessä on kokenut. Näkyvyys huikea (50-60metriin), paljon kaloja(Frogfish, Scorpionfish ja Magpiefish erikoisuuksia) ja koralleja.Tähän lisätään muikeat sukelluskohteet, hauskat oppaat ja puheliaat kanssa sukeltajat niin avot. Ikimuistoista. Ja ennätys syvyyskin tuli koettua(25m). Tämä tuli Camia nimisellä hylyllä. Tämä japanilainen kalastusalus upposi 1990 ja oli vielä hyvässä kunnossa. Olo oli kuin katsoisi dokumenttia uponneista aluksista. Sillä erotuksella, että voit koskettaa alusta :). Tavoitteena on suorittaa jatkokurssi, jonka jälkeen pääsee sukeltamaan itse aluksen sisään ja 30 metriin. Varmaan tulee thaikkulassa tämä vedettyä.

Moottoriurheilun pariin päästiin kun vuokrattiin toisena päivänä skootterit alle ja kierrettiin saari ympäri. Mukava reissu, jossa eksyttiin mm. lepakkoluolaan, jossa majaili myös joukko käärmeitä. Ja itse matka alas luolaan oli tarpeeksi extremeä...Seuraavana päivänä oli vuorossa vesiskootterilla ajo. Puolisen tuntia leikittiin hanat tiskissä aaltojen yli hyppien. Ja yllättävän kovaa kulkee :). Onnistuttiin jopa pysymään pystyssä ilman turhia uintireissuja. Toki muuten yltä päätä märkänä meren loiskeesta.

Viimeisenä iltana istuttiin iltaa muiden sukeltajien kanssa ja luotiin kontakteja. Sattumalta törmättiin myös sveitsiläiseen koijariin, joka työskentelee Singaporessa. Mies kertoili Singan työelämästä ja antoi hyviä vinkkejä työnhakuun. Eli sukeltaminen on tässäkin tapauksessa hyvien tyyppien yhteinen harrastus :)

Boracaysta takaisin Manilaan ja aamulla lento takaisin Singaporeen. Loppusanoiksi voisi todeta, ettei ollut viimeinen kerta ko.maassa ja paluu tapahtuu heti kun tulee käärittyä tarpeeksi massia. Ei sillä, että maa on niin kallis, mutta sukellus vaatii tiettyä pääomaa :).

Ps. Tsekatkaa tämä tyyppi. Mies on jo myyttisen miehen maineessa. Aito, oikea Filippiinien sankari. Kaverin pärstä koristaa joka toisessa mainoksessa. Ja ai niin on se kova poika nyrkkeilemään.

http://en.wikipedia.org/wiki/Manny_Pacquiao