On the road again(pitkä siivu)

Morjens!
Reissun päällä ollaan ja ensimmäinen blogikin kasassa. Koitan päivittää sitä mukaan kun aikaa ja halua löytyy. Kuvia voi olla vaikea upata, joten ne voi tulla hieman jälkijunassa.
Atm Kambodiassa viimeinen päivä ja huomenna siirtyminen Vietnamin puolelle. Valtakunnassa kaikki hyvin ja itse asiaan:


Lähtöaika oli epäinhimillisen aikaisin. 6.45 Singapore- Phom Phen(Kambodia). Ja tähän vielä kun liitetään viimeinen ilta Singaporessa, voitaneen sanoa, että unet jäi pariin tuntiin. Iltaa istuttiin kämppiksien kera, sillä myös Jarno ja Hilda oli häipymässä seuraavana päivänä kohti Malesiaa. Muutama bisse, parit valokuvat ja viimeiset ylävitoset. Ja viimeinen sulkee valot.

Isolle rundille lähti mukaan Peter ja viime hetken vahvistuksia olisi luvassa Suomesta. Mika(Lastu) ja Hannu(Adve) liittyisivät remmiin Vietnamissa(HCMC). Lento sujui nopeasti(Lue nukkuen). Sitä ennen luovutettiin Singan henkilökortti maahantuloviranomaisille ja vaihdettiin Singan dollarit jenkkien vastaavaan. Kyllä, Kambodia käyttää oravannahkojen sijaan Yhdysvaltojen dollareita(sentteinä toimii rielit).

Kambodiasta sen verran, että asukkaita n.14 miljoonaa ja maa on kuuluisien Khmeerien jälkeläisiä. Paljon temppeleitä, monumentteja ja Angor Wat(Yk suojelukohde). Maassa myös pimahdettiin täysin 1977-1979, jonka seurauksena yli miljoona ihmistä sai surmansa. Tästä synkästä historiasta myöhemmin. Tavoitteena oli viettää viisi kokonaista päivää maassa, jonka jälkeen siirtyisimme Vietnamin puolelle.

Aamupäivästä saavuimme perille ja samantien moto alla(mopo, joka veti vaunua perässä). Pari dollaria kouraan ja hotellille mars. Keltainen raamattu suositteli lämmöllä erästä perhejohtoista majataloa, jonka sijainnissa ei ollut moitteen sijaan. Kahden hengen huone, teevee ja oma vessa ja suihku(lämmintä vettä). Ja hintaa 6 dollaria yö :)

Vedettiin power päikkärit ja puolilta päivin grindaamaan nähtävyyksiä. Kansallismonumentti, paljon eri näköisiä pagodoja(budhatemppeli) ja iloisia ihmisiä. Päivän kohokohta oli Royal Palace, jonka yhteydessä löytyy myös Silver Pagoda. Royal Palace on kunkun kotimaja ja se koostuu useasta hienosta rakennelmasta. Osa palatsista on luonnollisesti monarkian hallussa, joten sinne ei ollut menemästä. Nähtiin kuitenkin valtaistuin, ranskalaisten luovuttava kesähuvila ja paljon kultaa ja mirhamia.

Silver Pagoda on nimensä mukaan tehty osin hopeasta. Se sisältää paljon erinäköisiä ja kokoisia Budhapatsaita. Muutenkin mesta toimi rauhallisuuden tyyssija. Räpsittiin kuvia munkeista(tietenkin kysyttiin lupa ensin), paikallista bändistä(tsilliä hengailumusaa ala buddhismi), savitemppeleistä ja Angor Watin pienoismallista. Ja lopuksi pestiin kädet lähteestä, joka tuo reissulle onnea(oma päätelmä, huom.)

Tämän jälkeen tsekattiin vielä paikallinen joki (Tunli Sap tai Mekong, ota näistä selvää) ja lisää temppeleitä. Kierros päättyi Phom Phenin korkeimpaan paikkaan. Ruhtinaalliseen 27 metriin kapuaminen (tyyliin raksilan mäki) otti koville. Että melko flättiä on... Moto alle ja kaupan kautta kämpille. Univelka painoi ja silmät sulkeutuivat jo ilta kasin aikaan. Pääsimme siis sujuvasti turistirytmiin.

Aamulla kukonlaulun aikaan ylös. Aamupalaksi pekonileipä ja vohveleita. Tämän jälkeen suuntaisimme ihmismielen synkimpien ajatusten pariin. 70 luvun puolella Kambodiassa käytiin rajua sisällissotaa. Voittajaksi ilmoittautui Khmer Rouge(Punaiset Kmeerit). Nämä sosialistit eivät odottaneet aikaansa vaan ajoivat kaikki ihmiset kaupungeista maalle pakkotöihin. Kaikkien oli kasvatettava riisiä ja tehtävä rajusti töitä. Johdossa hääri Pol Pot seuralaisineen.

Valtion vihollisille(Vanhan kaartin kannattajat, älyköt, vähemmistöt, eurooppalaiset ja kaikki hiemankin erilaiset ihmiset) oli lujassa kovat ajat. Vankileirejä, kidutusta ja lopuksi raaka teloitus. Historian kirjat kertovat yli miljoonan ihmisen menettäneen henkensä kolmen vuoden aikana.

Ensimmäisenä kurvailtiin motolla Choeung Ekiin. Täällä kymmenet tuhannet ihmiset kokivat karmean loppunsa teloittajiansa käsissä. Säästääkseen luoteja ihmiset hakattiin kuoliaiksi erilaisilla työkaluilla. Nykyään mesta toimii muistoalueena ja kertoo kävijöille surullisen tarinansa. Alueelta löytyy yhteensä 129 joukkohautaa, josta osa on vielä avaamatta. Keskellä aluetta on suuri valkoinen stupa(muistomerkki). Stupan sisällä löytyy 8000 kalloa, josta osasta pystyy selvästi näkemään nuijimisen tulos.

Muutenkaan armoa ei tunnettu. Kokonaisia perheitä laitettiin kylmäksi. Paikalta löytyy myös useita naisten ja lasten kalloja. Tunnelmat olivat hieman sekavat ja mieli oli maassa. Miten vielä 30 vuotta sitten moista saattoi tapahtua? Lopuksi sytytettiin suitsukkeet ja laskettiin paikalle kukkia. Rest in peace.

Vakavalla linjalla pysyttiin sillä seuraava kohde oli teloitusta edellinen vaihe. Eli pahamaiseen vankilaan. Tämä lempinimellä S-21(Security Prison 21) oleva vanha koulu oli muutettu vankileiriksi, jossa suoritettiin kidutusta ja epäinhimillistä kohtelua. Raakoja tarinoita, kuvia kadonneista ja kidutusvälineitä. Noihin aikoihin henkilö saattoi yks kaks kadota eikä hänestä nähty enää jälkeäkään. Puistattava paikka kermanvärisineen seinineen. Sieltä täältä löytyvät veritahrat kertovat karua kieltä.

Syyllisiä on alettu vasta tällä vuosikymmenellä tuomitsemaan. Valitettavasti suurin jehu Pol Pot kohtasi loppunsa ennen tuomitsemista. Muita kiinnijääneitä kohtaa pitkät vankilatuomiot. Pitää vain toivoa, ettei tällaista tapahdu enää nykymaailmassa.

Loppupäivä meni sulatellessa asioita ja kierreltiin vain agile-menetelmällä keskustaa. Ja voila, taas onnistui. Löydettiin mm. luomuravintola(Aasiassa?), Olympic Stadium(Olymppialaiset Cambotsassa?) ja kaupungin virallinen liikuntapäivä.

Varattiin myös liput Siem Reapiin(Angor Wat) ja suuri kiitos hostellin perheelle. He hoitivat kaiken ja vieläpä siten, että aamulla piti olla tiettyyn aikaan ylhäällä ja antoivat vielä tonnikala patongit matkan päälle. TaT guesthouse rules!