HCMC matka taittui aamujunalla Nha Trangiin. Tämä paikallisten ja tätä nykyään länkkärien kanaria on uuden karkeahko rantalomakohde. Sijoittajat lyövät paljon rahaa ja länsimaalaisella rahoituksella moni hotelli on löytänyt itsensä rannan tuntumaan. Asukkaita ja nähtävyyksiä ei liiemmin ole, joten tämä keikka pyhitettiin löhöilyyn. Rantaa, ruokaa ja juomaa. Pidettiin supi suomalaiset pikkujoulut ja opetettiin Peterille miten suomalaiset miehet viettävät iltaa. Eli istutaan samassa paikassa, tilataan bisseä ja kun valomerkki tulee ihmetellään mihin kaikki naiset menivät :). Toki tässä tapauksessa lähti mopo käsistä ja Hannu tilasi paikallisen vodkapullon pöytään. Punaiset nenät löytyivät siis talon puolelta.
Aamupäivästä ylös, rasvainen aamiainen ja polkupyörät alle. Kierreltiin kaupunkia ja käväistiin ainoassa isossa the nähtävyydessä. Buddha-temppeli, med jättimäinen Buddha patsas. Temppelissä köpötteli myös 93-vuotias munkki, joka kaikessa viisaudessaan jakoi meille Buddhan saloja. Saatiin myös rukousnauhat, joita varsinkin pokerimiehet aikoivat käyttää seuraavan kerran pelatessaan. Kerrankin on ylemmät voimat puolella :).
Lisäonnea reissulle toi ison Buddhan mahan hieronta(oma alkaa olla jo tätä luokkaa), ison kellon sisällä istuminen kun siihen kajautetaan halolla(yllättävää kyllä, kuulo on paikalla) ja suitsukkeiden polttaminen temppelialueella.Force is strong with us...
Nha Trangista yöbussilla Ho Anhiin. Bussi oli mielenkiintoista mallia. Jokainen nukkui omassa moduulissa ja näitä moduuleja oli kolmessa rivissä kahdessa kerroksessa. Nukkuminen onnistui hyvin, tosin pitkillä miehillä vaikeuksia saada jalat suoraksi. Koiran untahan se oli, mutta toimi ihan ok.
Ho Anh on Yk suojelun alainen kulttuurikylä. Paljon vanhoja taloja, siltoja yms. Kierreltiin yhden päivän ajan ja oli ihan jees. Päivää pitempää täällä ei silti oltu. Aamulla matka jatkui kohti keisarillista Vietnamia.
Hue on täynnä linnoituksia, vanhoja hautoja(Tomb raider anyone?) ja sotahistoriaa. Hippeinä jätettiin Vietnamin sota rauhaan ja keskityttiin vanhempaan matskuun. Itse Huen keskusta koostuu jättimäisestä linnoituksesta, jonka keisarit aikoinaan rakensivat suojellakseen kansaansa kiinalaisilta valloittajilta. Linnoituksen sisällä oli vielä oma linnoitus, jossa jalosukuiset asustelivat perheineen ja palvelijoineen. Vaikuttavaa settiä ja jossain tapauksessa luonto oli jo ottanut osansa. Eli vihreää kasvillisuutta ja vanhoja raunioita. Sweet. Btw keisarin miespuolisia palvelijoita kohtasi aina ikävä kohtalo. Pallit pois, naks naks. Tämä sen takia, että keisari otti ainoastaan eunukkeja palvelemaan omaa sukuaan.
Seuraava päivä vietettiinkin sitten vauhdikkaammissa merkeissä. Oltiin varattu skootteri touri läheisille keisarillisille jättihaudoille. Seitsemän kohdetta ja hintaan sisälsi kuski ja mopedi. Meno oli melko hirvittävää varsinkin lähiöalueilla jossa vauhti nousi kuutenkymppiin ja vastaantulijoita väisteltiin Star Wars meiningillä :). Noh kuskit olivat ikänsä ajaneet ja osasivat hommansa paremmin kuin hyvin. Maaseudulla sitten itsekin rentoutui ja pääsi nauttimaan maisemista.
Haudat olivat melko megailomaalisia kuten odottaa sopii. Paljon bling blingia, kiveä ja maallista mammonaa. Mietittiin miten huikeaa olisi pelata esim. paitballia ko. paikoissa :)
Omasta mielestä paras hauta(tomb) oli viimeisen keisarin vastine tuonpuoleiselle. Rakennettu vasta 1900 luvulla ja paljon eurooppalaisia vaikutteita. Ja rakennettu kukkulan päälle niin oli muikeat näkymät. Ja tämän jälkeen ei keisareita ole enää Vietnamissa näkynyt. Kiitos kommunismin.
Touri päättyi pagodaan, jossa oli aikoinaan elellyt yksi Vietnamin kansallisikoneista. Tämä munkki(Thich Quang Duc) tuikkasi itsensä aikoinaan tuleen vastalauseena Etelä-Vietnamin nukkehallituksen uskonnonvapauden rajoittamista vastaan. Ole ehkä saattanut nähdä tämän valokuvan jossain? Uhrautumisen johdosta nousi välittömästi suurten munkkien joukkoon.
Huessa tuli sitten testattua todellinen trävelleri testi. Lääkärihommia ala paikallinen hospitaali. Delhibelhy ei ottanut parantuakseen, joten päätin lähteä käymään päivystyksessä. Paikalla oli melko show pystyssä. Skootteri damagea, hengitysvaikeuksia, pahoja övereitä jne. Ei siinä mitään, istuin alas ja odottelin vuoroa. Paikan ainoa englanninkielinen lekuri kyselee olotilaa ja oireita. Siinä sitten maksettiin herr doctorin palkkio dollareilla ja odoteltiin testeihin. Kolmen tunnin odottelun jälkeen diagnoosi ja lääkkeet kouraan. Ja niillähän se olo parani jo päivässä. Oyksissa menee kuulemma se viisi tuntia päivystyksessä, joten vaikka täällä vehkeet voi olla hieman vanhoja ja organisaatio sekaisin niin nopeampaa pääsee :)
Next in line: Kylmä pohjoinen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti