Divers paradise(Perhentia Island, Malaysia)

Pari viikkoa oli kulunut edellisestä reissusta ja mieli alkoi vetämään Singaporen rajojen ulkopuolelle. Ystävämme Jens oli suuntaamassa parin kaverinsa kanssa Malesian suuntaan ja pyysi allekirjoittanutta mukaan. Kauan ei tarvinnut miettiä ja samassa olimme jo suunnittelemassa reissua. Matkaan lähdettiin torstaina ja takasin oltaisiin maanantai aamuna. Eli pidennetty viikonloppu kyseessä. Fellow träveleinä toimivat Ilkka, Jens, Balilta tuttu Peter ja pakollisena naisjäsenenä Hannah.

Julkisilla rajakaupunki Johor Bahruun, jossa otettiin ensimmäistä kertaa juna alle. Ja vieläpä makuuvaunullinen vastine. Hannah oli varannut meille liput jo ennakkoon, joten suoranaista lippu ruljanssia emme käyneet. Ainoastaan junaan ehtiminen aiheutti pientä hikoilua. Omalta ja Ilkan kohdalta aikaa jäi puolisen tuntia, Peterin kohdalta kaksi minuuttia junan saapumiseen :). Tässä vaiheessa oli pelko että jäädään junasta. Onneksi Peter loppujen lopuksi ilmaantui asemalle ja päästiin kyytiin. Toki allekirjoittanut suoritti mäkkärissä armeijamaisen ruokailun. Bik mäkki ja pari juustopurilaista viiteen minuuttiin. Olo oli tuon jälkeen suorastaan kamala.

Itse junassa meillä ei ollut omaa hyttiä vaan kaikki nukkuivat sulassa sovussa suksiboksimaisessa tuubissaa. Näin Eurooppalaisena viikinkinä tilaa ei ollut pituus suunnassa tarpeeksi. Jalat roikkuivat ilmassa. Ja sääliksi kävi pari metristä Peteriä :). Juna matka kesti 13 tuntia kukin enemmän tai vähemmän nukkuessa.

Perille päästiin ja taksi alle. Saksalaisille ei kelvannut mikään muu kun bemari ja mersu, joten jonkun aikaan odoteltiin oikeita autoja :). Lopulta paikalle karautti ikivanha mannemersu ja kaikki olivat tyytyväisiä. Matka lautta kylään kesti noin tunnin ja kustansi about 12 euroa.
Ja täytyy myöntää, että jossain vaiheessa pelotti kun Malesiassa näyttää olevan nopeusrajoitukset mielikuvitustuotetta. Eli kuski posotteli sataa ja viittäkymppiä pitkin viidakkoteitä.

Lautan suhteen kävi hyvä munkki, sillä paikalle päästyämme jouduimme odottamaan vain puoli tuntia lähtöä. Tässä vaiheessa pannukakkua aamupalaksi ja hyvää väsynyttä läpänheittoa.Lautta osoittautuikin pikaveneeksi ja matka-aika riemastuttavat puoli tuntia. Perhentia koostuu isommasta Besar ja pienemmästä Cecil saaresta. Besar on resort-tyylinen paikka perheille ja vanhuksille. Cecil taas on suunnattu reppureissaajille ja rennommalle porukalle. Eli sanomattakin oli selvä, että suuntasimme Cecilille.

Perhentian ainoat aktiviteetit ovat sukellus, snorklaus ja auringon palvominen. Ensimmäinen päivä meni jälkimmäisen parissa. Ja täytyy myöntää, että virheistä oltiin opittu. Nahka ei kärynnyt ja sen sijaan saimme aidon hienon rusketuksen(Toki saksanmaan ystävämme ottivat arskaa ilman voiteita ja lopputulos oli ravun punainen). Auringon laskua ihasteltiin laiturilta ja se pääsi kevyesti top kymppiin. Samassa mestassa oli myös miljoonittain pikkukaloja. Tämä iso musta möykky oli vaikuttava näky ja vielä hienompaa oli seurata lentokalojen saalistusta. Nämä veijarit ottivat kovat vauhdit, hyppäsivät ilmaan saalis suussa. Kuvat tulee sitten myöhemmin tuttuun tyyliin.

Seuraavana päivänä oli vuorossa sukellusta ja snorklausta. Ollessamme Ilkan kanssa ainoat sukelluslisenssiläiset päätimme syöksyä meren syleilyyn muiden tyytyessä ihailemaan kaloja ja koralleja pinnasta käsin. Kaksi sukellusta, yksi aamulla ja toinen iltapäivästä. Aamun kohde suuntasi meren temppeliin(Temple of the sea). Tämä kivimuodostelma paljasti huikeita koralleja, piikkirauskuja, murenoita ja ihka elävän hain. Eli siis ensimmäinen hai bongattu livenä. Tässä tapauksessa hai oli vain tosi pieni ja hellyttävä. Baby Bamboo shark oli kyseisen yksilön laji. Mitään ylimääräisiä sydämen tykytyksiä e tullut :). Sukellus syvyys oli 18 metriä ja pinnan alla touhuttiin n.40 minuuttia.

Iltapäivän sukellus suuntautui paikalliseen laguunin(D'Laguun).Syvyyttä ei tullut kuin 10 metriä, mutta sen sijaan saimme todella pitkän sukelluksen(melkein tunnin). Paljon kaloja, meri-etanoita(Sea-Slug?) ja erikoisuutena pallokala. Tämä pulska kala oli piiloutunut korallin alle ja sitä varten piti ihan kurkata alle. Koijari ei ihailusta tykännyt ja paisui vihaisena palloksi. Hampaiden näyttelyn jälkeen oli aika jättää meren elävä rauhaan.

Illalla illastettiin herkkujen parissa. Ei se ole kumma jos täällä vyötärön seutu kasvaa :). Pakko mainita uppopaistetuista snicker patukoista. Oli kuulkaas semmoinen ihana herkku, että oksat pois. Vieläkin kuola valuu, kun ko. settiä ajattelee.

Viimeisenä päivänä käytiin tarkastelemassa eri rantoja kajakeilla. Yllättävän kovaa hommaa ja hartiat sai hyvää treeniä. Parin kolmen tunnin jälkeen takaisin ja syömään. Aterioinnin keskeytti vihreä mamba(Yksi vaarallisimmasta käärmeistä). Paikalliset tuumivat vain, että pitävät hiiret ja rotat loitolla :). Voitte kuvitella naisten reaktion, kun viereisessä puussa oleva käärme tekee hyppyhyökkäyksen ravintelin katolle. Muutenkin Perhentia kuhisi elämää. Liskoja juoksi pitkin pihoja ja paikalliset gekotkin oli nyrkin kokoisia. Ja hyönteisistä ei tarvitse edes mainita.

Paluumatka sujui identtisellä tavalla kuin tulomatka. Tällä kertaa uni maistui ja yks kaks olimmekin saapuneet Singaporeen. Summa Summarum Perhentiassa divausta riittää. Kahdessa kohteessa käytiin ja kymmenen jäi jäljelle. Eli jonain kauniina päivänä takaisin raksittamaan muut sukelluskohteet.