Perjantai aamuna oli edessä majapaikan vaihto pohjoisrannalle. Tämä sen takia, että kyyti Full Moon Partyyn lähtisi täältä. Lopulliseksi rantakohteeksi valittiin Bo Phut niminen ranta ja erityisesti sen Fishermanvillage- niminen osa. Matka sujui osittain taksilla ja osittain kävellen. Kävelyn aikana meitä alkoi nälättämään ja piipahdimme paikallisella ruokakojulla. Tarjolla oli vain mysteerilihaa(vieläkään ei ole selvää mitä liha oli). Lihanhimoissamme ostimme muutaman palan mieheen. Hauskinta tässä on se, että paikalliset kulkukoirat eivät suostuneet syömään lihan tähteitä ja siitä sitten hauskuutettiin, että taitaa olla naapurin Musti laitettu pataan :). Oli miten oli, liha oli ihan jees, oli se sitten mistä tahansa kotoisin.
Napattiin majapaikka ilman sen kummempia varauksia. Toki Lonely Planet oli maininnut ko.puljun. Kolmen hengen yöpyminen huoneessa kustansi n. 4 euroa per ukko. Eli melko mukavan halpaa. Samassa hotellissa/motellissa punkkasi myös hauska hollantilainen parivaljakko. Robin ja Elmer olivat lomareissulla ja reissasivat pitkin Thaimaata. Näiltä vekkuleilta kuultiinkin sitten yyber hauskoja tarinoita samalla kun valmistauduimme reissun kohokohtaan: Full Moon Partyihin.
Valmistautuminen alkoi valitsemalla kohtuullisen huonoja vaatteita päälle. Kun kuulemma menevät n. 90% varmuudella rikki/likaiseksi/kadonneeksi :). Seuraavana edessä oli riittävä nesteytys, ja huom. muutakin kuin alkoholia. Itse varasin messiin 1,5 litran vesipullon ja pari paikallista Red Bullia(on muuten pikkasen tykinpää tavaraa kuin Euroopassa). Kaiken oltua valmiina kävimme syömässä maukkaan aterian uusien ystäviemme kanssa.
Lopulta kello näytti, että oli aika siirtyä uusiin sfääreihin. Menopaluu tiketti kaulaan, moottoriveneeseen mars. Tämä osio hirvitti hiukan, sillä meno oli todellakin tiukkaa. Pieni vene, paljon porukkaa ja hurja vauhti. Vesi roiskui sisälle ja jossain vaiheessa tuli tunne, että selvitäänköhän tässä ollenkaan. Onneksi Pierce tyynnytteli meitä thai-whiskin avulla :)
25 märkää minuuttia myöhemmin olimme saapuneet perille. Kaukainen tekno luikerteli korviimme, neo-valot valaisivat polkumme ja krääsäkauppiaat koittivat saada viimeisetkin bahtit taskuistamme. Tässä vaiheessa koimme ensimmäisen erkaannuksen. Jostain syystä emme halunneet maksaa paikallista kusetusta(pääsymaksua), koska bileet ovat aina olleet ilmaiset. Lähtiessämme kiertämään tiesulkua pari ukottajaa lähti seuraamaan meitä ja huutelivat, että kaikki maksaa. Vanhoina hippeinä emme moiseen suostuneet. Noh ei muuta kuin jalat alle ja munaravia kohti metsää. Porukka jakaantui kahteen osaan ja allekirjoittanut aloitti illan vieton Hollannin tehokaksikon ja Piercen kanssa.
Bilealueena toimi Koh Phannang jättimäinen ranta. Kymmeniä eri dj:eetä, 10.000 juhlijaa, paljon neo-valoja, tulta ja tappuraa. Fiilis oli aivan uskomaton. Kierrettiin eri mestoja, juotiin bucketista(paikallinen erikoisuus, lasten hiekkaämpäri, täynnä eri drinkkejä) ja nautittiin hyvistä viboista. Noin tunnin kuluttua paidatkin lähti päältä, vartaloita koristi vartalomaali ja käsistä löytyi erinäköistä tilpehööriä.
Maailman parhaimmat bileet loppuvat aina kesken, joten aamu seiskan pintaan oli aika jättää haikeat hyvästit. Veneellä takaisin omaan saareen ja nukkumaan. Mielessä jyskytti vain ajatus ”Tänne tullaan vielä uudestaan”.
Seuraava päivä menikin sitten elpyessä ja kerratessa illan tapahtumia. Elmeri oli saanut kokea karman kovan käden. Mies oli juovuksissaan anastellut bucketteja ja tästä kovasti juopuneena oli tullut ryöstetyksi. Onneksi mukaan oli lähtenyt vain kourallinen bahteja ja itse mies oli täysin kunnossa. Tätä naureskeltiinkin vielä iltaa myöten.
Viimeisenä päivänä vuokrattiin jeeppi ja skootteri(Grant halusi erottautua joukosta). Näillä sitten köröteltiin saari läpi ja käytiin mm. 70 metrisellä vesiputouksella ja jättimäisellä Buddha patsaalla.
Päivä kului läpi nopeasti, kamerat saivat hyviä kuvia ja muutenkin olo oli chilli. Tarttuipa mukaan myös vaatteita ja muuta piraatti krääsää. Kaiken kaikkiaan erittäin tehokas ja mukava päivä.
Paluumatka taittui mukavasti lautalla ja yleistä minibussia hyväksi käyttäen. Tähän upposi aikaa noin 6 tuntia ja lopulta Phuketin lentokenttä häämöttikin jo horisontissa. Tax-free ostokset kassiin(kun kerrankin saatiin tuoda Singaporeen). Ja kaksi tuntia myöhemmin olimmekin jo sweet home Singaporessa.
Kuulostaa niin sairaan hienolta! Ite oon asunu Indonesias jotain 9 vuotta. Nyt otaas Suomessa mutta tiedossa olis kai muutto takasin sinne joskus keväällä. Mut toi Full Moon Party vaikuttaa niin WOW. Pitää joskus mennä :D Ja tää kommentti on ehkä vähän late ku tulee vuonna 2013. Googletin Green Boxin ja kuvas tuli siihen ja päädyin lukemaan tätä blogia ku tuntu niin kivalta lukee aasiasta ja tunnistaa paikkoja :)
VastaaPoista