maanantai 21. joulukuuta 2009
HCMC aka Saigon kuvina...
Rantoja, historiaa ja ripaus kalman kankeita hautoja
HCMC matka taittui aamujunalla Nha Trangiin. Tämä paikallisten ja tätä nykyään länkkärien kanaria on uuden karkeahko rantalomakohde. Sijoittajat lyövät paljon rahaa ja länsimaalaisella rahoituksella moni hotelli on löytänyt itsensä rannan tuntumaan. Asukkaita ja nähtävyyksiä ei liiemmin ole, joten tämä keikka pyhitettiin löhöilyyn. Rantaa, ruokaa ja juomaa. Pidettiin supi suomalaiset pikkujoulut ja opetettiin Peterille miten suomalaiset miehet viettävät iltaa. Eli istutaan samassa paikassa, tilataan bisseä ja kun valomerkki tulee ihmetellään mihin kaikki naiset menivät :). Toki tässä tapauksessa lähti mopo käsistä ja Hannu tilasi paikallisen vodkapullon pöytään. Punaiset nenät löytyivät siis talon puolelta.
Aamupäivästä ylös, rasvainen aamiainen ja polkupyörät alle. Kierreltiin kaupunkia ja käväistiin ainoassa isossa the nähtävyydessä. Buddha-temppeli, med jättimäinen Buddha patsas. Temppelissä köpötteli myös 93-vuotias munkki, joka kaikessa viisaudessaan jakoi meille Buddhan saloja. Saatiin myös rukousnauhat, joita varsinkin pokerimiehet aikoivat käyttää seuraavan kerran pelatessaan. Kerrankin on ylemmät voimat puolella :).
Lisäonnea reissulle toi ison Buddhan mahan hieronta(oma alkaa olla jo tätä luokkaa), ison kellon sisällä istuminen kun siihen kajautetaan halolla(yllättävää kyllä, kuulo on paikalla) ja suitsukkeiden polttaminen temppelialueella.Force is strong with us...
Nha Trangista yöbussilla Ho Anhiin. Bussi oli mielenkiintoista mallia. Jokainen nukkui omassa moduulissa ja näitä moduuleja oli kolmessa rivissä kahdessa kerroksessa. Nukkuminen onnistui hyvin, tosin pitkillä miehillä vaikeuksia saada jalat suoraksi. Koiran untahan se oli, mutta toimi ihan ok.
Ho Anh on Yk suojelun alainen kulttuurikylä. Paljon vanhoja taloja, siltoja yms. Kierreltiin yhden päivän ajan ja oli ihan jees. Päivää pitempää täällä ei silti oltu. Aamulla matka jatkui kohti keisarillista Vietnamia.
Hue on täynnä linnoituksia, vanhoja hautoja(Tomb raider anyone?) ja sotahistoriaa. Hippeinä jätettiin Vietnamin sota rauhaan ja keskityttiin vanhempaan matskuun. Itse Huen keskusta koostuu jättimäisestä linnoituksesta, jonka keisarit aikoinaan rakensivat suojellakseen kansaansa kiinalaisilta valloittajilta. Linnoituksen sisällä oli vielä oma linnoitus, jossa jalosukuiset asustelivat perheineen ja palvelijoineen. Vaikuttavaa settiä ja jossain tapauksessa luonto oli jo ottanut osansa. Eli vihreää kasvillisuutta ja vanhoja raunioita. Sweet. Btw keisarin miespuolisia palvelijoita kohtasi aina ikävä kohtalo. Pallit pois, naks naks. Tämä sen takia, että keisari otti ainoastaan eunukkeja palvelemaan omaa sukuaan.
Seuraava päivä vietettiinkin sitten vauhdikkaammissa merkeissä. Oltiin varattu skootteri touri läheisille keisarillisille jättihaudoille. Seitsemän kohdetta ja hintaan sisälsi kuski ja mopedi. Meno oli melko hirvittävää varsinkin lähiöalueilla jossa vauhti nousi kuutenkymppiin ja vastaantulijoita väisteltiin Star Wars meiningillä :). Noh kuskit olivat ikänsä ajaneet ja osasivat hommansa paremmin kuin hyvin. Maaseudulla sitten itsekin rentoutui ja pääsi nauttimaan maisemista.
Haudat olivat melko megailomaalisia kuten odottaa sopii. Paljon bling blingia, kiveä ja maallista mammonaa. Mietittiin miten huikeaa olisi pelata esim. paitballia ko. paikoissa :)
Omasta mielestä paras hauta(tomb) oli viimeisen keisarin vastine tuonpuoleiselle. Rakennettu vasta 1900 luvulla ja paljon eurooppalaisia vaikutteita. Ja rakennettu kukkulan päälle niin oli muikeat näkymät. Ja tämän jälkeen ei keisareita ole enää Vietnamissa näkynyt. Kiitos kommunismin.
Touri päättyi pagodaan, jossa oli aikoinaan elellyt yksi Vietnamin kansallisikoneista. Tämä munkki(Thich Quang Duc) tuikkasi itsensä aikoinaan tuleen vastalauseena Etelä-Vietnamin nukkehallituksen uskonnonvapauden rajoittamista vastaan. Ole ehkä saattanut nähdä tämän valokuvan jossain? Uhrautumisen johdosta nousi välittömästi suurten munkkien joukkoon.
Huessa tuli sitten testattua todellinen trävelleri testi. Lääkärihommia ala paikallinen hospitaali. Delhibelhy ei ottanut parantuakseen, joten päätin lähteä käymään päivystyksessä. Paikalla oli melko show pystyssä. Skootteri damagea, hengitysvaikeuksia, pahoja övereitä jne. Ei siinä mitään, istuin alas ja odottelin vuoroa. Paikan ainoa englanninkielinen lekuri kyselee olotilaa ja oireita. Siinä sitten maksettiin herr doctorin palkkio dollareilla ja odoteltiin testeihin. Kolmen tunnin odottelun jälkeen diagnoosi ja lääkkeet kouraan. Ja niillähän se olo parani jo päivässä. Oyksissa menee kuulemma se viisi tuntia päivystyksessä, joten vaikka täällä vehkeet voi olla hieman vanhoja ja organisaatio sekaisin niin nopeampaa pääsee :)
Next in line: Kylmä pohjoinen...
Aamupäivästä ylös, rasvainen aamiainen ja polkupyörät alle. Kierreltiin kaupunkia ja käväistiin ainoassa isossa the nähtävyydessä. Buddha-temppeli, med jättimäinen Buddha patsas. Temppelissä köpötteli myös 93-vuotias munkki, joka kaikessa viisaudessaan jakoi meille Buddhan saloja. Saatiin myös rukousnauhat, joita varsinkin pokerimiehet aikoivat käyttää seuraavan kerran pelatessaan. Kerrankin on ylemmät voimat puolella :).
Lisäonnea reissulle toi ison Buddhan mahan hieronta(oma alkaa olla jo tätä luokkaa), ison kellon sisällä istuminen kun siihen kajautetaan halolla(yllättävää kyllä, kuulo on paikalla) ja suitsukkeiden polttaminen temppelialueella.Force is strong with us...
Nha Trangista yöbussilla Ho Anhiin. Bussi oli mielenkiintoista mallia. Jokainen nukkui omassa moduulissa ja näitä moduuleja oli kolmessa rivissä kahdessa kerroksessa. Nukkuminen onnistui hyvin, tosin pitkillä miehillä vaikeuksia saada jalat suoraksi. Koiran untahan se oli, mutta toimi ihan ok.
Ho Anh on Yk suojelun alainen kulttuurikylä. Paljon vanhoja taloja, siltoja yms. Kierreltiin yhden päivän ajan ja oli ihan jees. Päivää pitempää täällä ei silti oltu. Aamulla matka jatkui kohti keisarillista Vietnamia.
Hue on täynnä linnoituksia, vanhoja hautoja(Tomb raider anyone?) ja sotahistoriaa. Hippeinä jätettiin Vietnamin sota rauhaan ja keskityttiin vanhempaan matskuun. Itse Huen keskusta koostuu jättimäisestä linnoituksesta, jonka keisarit aikoinaan rakensivat suojellakseen kansaansa kiinalaisilta valloittajilta. Linnoituksen sisällä oli vielä oma linnoitus, jossa jalosukuiset asustelivat perheineen ja palvelijoineen. Vaikuttavaa settiä ja jossain tapauksessa luonto oli jo ottanut osansa. Eli vihreää kasvillisuutta ja vanhoja raunioita. Sweet. Btw keisarin miespuolisia palvelijoita kohtasi aina ikävä kohtalo. Pallit pois, naks naks. Tämä sen takia, että keisari otti ainoastaan eunukkeja palvelemaan omaa sukuaan.
Seuraava päivä vietettiinkin sitten vauhdikkaammissa merkeissä. Oltiin varattu skootteri touri läheisille keisarillisille jättihaudoille. Seitsemän kohdetta ja hintaan sisälsi kuski ja mopedi. Meno oli melko hirvittävää varsinkin lähiöalueilla jossa vauhti nousi kuutenkymppiin ja vastaantulijoita väisteltiin Star Wars meiningillä :). Noh kuskit olivat ikänsä ajaneet ja osasivat hommansa paremmin kuin hyvin. Maaseudulla sitten itsekin rentoutui ja pääsi nauttimaan maisemista.
Haudat olivat melko megailomaalisia kuten odottaa sopii. Paljon bling blingia, kiveä ja maallista mammonaa. Mietittiin miten huikeaa olisi pelata esim. paitballia ko. paikoissa :)
Omasta mielestä paras hauta(tomb) oli viimeisen keisarin vastine tuonpuoleiselle. Rakennettu vasta 1900 luvulla ja paljon eurooppalaisia vaikutteita. Ja rakennettu kukkulan päälle niin oli muikeat näkymät. Ja tämän jälkeen ei keisareita ole enää Vietnamissa näkynyt. Kiitos kommunismin.
Touri päättyi pagodaan, jossa oli aikoinaan elellyt yksi Vietnamin kansallisikoneista. Tämä munkki(Thich Quang Duc) tuikkasi itsensä aikoinaan tuleen vastalauseena Etelä-Vietnamin nukkehallituksen uskonnonvapauden rajoittamista vastaan. Ole ehkä saattanut nähdä tämän valokuvan jossain? Uhrautumisen johdosta nousi välittömästi suurten munkkien joukkoon.
Huessa tuli sitten testattua todellinen trävelleri testi. Lääkärihommia ala paikallinen hospitaali. Delhibelhy ei ottanut parantuakseen, joten päätin lähteä käymään päivystyksessä. Paikalla oli melko show pystyssä. Skootteri damagea, hengitysvaikeuksia, pahoja övereitä jne. Ei siinä mitään, istuin alas ja odottelin vuoroa. Paikan ainoa englanninkielinen lekuri kyselee olotilaa ja oireita. Siinä sitten maksettiin herr doctorin palkkio dollareilla ja odoteltiin testeihin. Kolmen tunnin odottelun jälkeen diagnoosi ja lääkkeet kouraan. Ja niillähän se olo parani jo päivässä. Oyksissa menee kuulemma se viisi tuntia päivystyksessä, joten vaikka täällä vehkeet voi olla hieman vanhoja ja organisaatio sekaisin niin nopeampaa pääsee :)
Next in line: Kylmä pohjoinen...
lauantai 19. joulukuuta 2009
Angkor Wat in photos
http://tols17.oulu.fi/~jkarki/
Tuolta löytyy kaikki kuvat, sellaisetkin mitä ei saa tänne koko/hitaan netin takia nakattua.
maanantai 14. joulukuuta 2009
Comrades, Welcome to the Vietnam
Yhdeksän tunnin bussimatka muuttuikin ”yllättävästi” 13 tunnin mittaiseksi. Kilometrejä kertyi about 400 km. Toki ylitettiin Mekong lautalla ja suoritettiin rajatoimenpiteet, mutta hiersi se silti ahteria. Onneksi uni maistui ja kokonaisajasta n.5 tuntia kului ottaessa unta palloon.
Ho Chi Minh City(tutummin Saigon), on valtava kaupunki. 9 miljoonaa asukasta ja 5 miljoonaa scootteria. You do the math :). Eli liikenne on aivan älytön. Surina ja hurina käy korviin. Jokaista liikettä täytyy seurata jos meinaa ylittää kadun. Saavuttiin sen verran myöhään, että otettiin eka hotelli mikä tuli vastaan. Hotelli mallia pakasta vedetty kaikilla herkuilla ja hintaa 12 dollaria yö. Ei hassummin. Rankan matkustamisen uuvuttamat matkalaiset painuivat unimaailmaa kympin pintaan.
Ensimmäinen kokonainen päivä meni kierrellessä kommunistisen Vietnamin maamerkkejä ja loppuillasta odoteltiin vieraita Suomesta. Toverit Hannu ja Mika saapuisivat Vietnamiin seuraksemme.
Päivän kohokohtia: Re-unification Palace. Ensimmäinen mesta mihin Pohjois-Vietnamin joukot ryntäsivät etelän antauduttua. Palatsi toimi silloisen presidentin kotina ja sisustuksellaan voisi kuvitella olevansa Euroopassa. Palatsin pihalla on vieläkin nähtävillä kaksi ensimmäistä tankkia, jotka vyöryivät palatsin porttien läpi. Sisällä saatiin opas, joka kertoi paikan historiasta, asukkaista ja sodan viime hetkistä. Nykyään mesta toimii toverien kokoontumisajopaikkana :)
Lounaaksi syötiin mm. vuohea ja kania. Kanin liha oli ok, joskin sitä oli vähän ja paljon luita. Hesassa kuulemma, joku high-end rafla tarjoaa samaa mättöä sikamaiseen hintaan. Iltapäivästä käytiin kattomassa jenkkien julmuuksia sotamuseossa. Ei ne Amerikan pojatkaan ihan pulmusia olleet. Siviilien kohdistuvaa väkivaltaa ja laajamittaisia myrkytyksiä. Varsinkin Agent Orangen(kemikaaleja siviilien ja ympäristön päälle) uhrien kuvat saivat lounaaksi syödyn kanin palaset vellomaan mahassa.
Museossa oli myös paljon ajankohtaan sijoittuvia kuvia, ja oli myös mukava huomata suomalaisten lehtien ja mielenosoitusten päässeen museon seinille. Ehkä tästä syystä ei tarvita Vietnamiin visaa(muilta kansallisuuksilta 22 dollaria). Onpa mukava olla suomalainen itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä.
Lisämatskuna oli jenkkien käyttämät kidutusvälineet ja tilapäiseen vankilaan tutustuminen. Tiikerikoppeja ja vesikidutusta. Sama homma jatkuu atm Afganistanissa ja Irakissa. Sydän alkoi sykkiä sympaattiselle Vietnamille. Molemmin puolinen propaganda aiheutti pieni muotoisia repeilyjä.
Toveritkin saapuivat viimein ja käytiin yhdessä iltapalalla. Tuliaiseksi saatiin Finlandia vodka, joka vanhoja tapoja noudattaen seuraa koko reissun ajan rinkassa haittana :) (Remember Popov, jenkkien reissulta).
Seuraavan päivän ohjelmassa oli sissisodan käyntiä ala Viet Cong. Cu Chi tunnelit sijaitsee noin 60 kilometriä Saigonista ja sinne hurautettiin bussilla. Mukaan saatiin nuori pojan kloppi, joka diggaili täysillä länsimaista kulttuuria ja erityisesti Christina Aguileroa(tatska ja kaikki). Tämä muikea opas oli täynnä virtaa ja välistä kuultiinkin hauskoja tarinoita sodan jälkeisestä Vietnamista.
Tunneleista sen verran, että ne toimivat Vietnamin sodan aikana Viet Cong sissien verkostoina liikutella joukkoja, ne suojasivat myös amerikkalaisten ilma-iskuilta ja totta kai kotina maan alla. Tunneli verkosto ylsi yli 200 kilometriin ja näin länsimaalaisena paksukaisena olivat hämmästyttävän kapeita ja matalia :). Oppaamme esitteli erilaisia ansoja, asumuksia, kotitekoisia pommeja ja kaikkea kättä pitempää. Päivä vierähti nopeasti ja reissun kohokohta oli itse tunneleissa kulkeminen(ns. international tunnel eli levennetty vastaava). N.200 metrin ryömiminen ja kyykkääminen nosti hien pintaan, hymyn huulille ja paljon suomalaisia kirosanoja. Ja ainoa mitä näät on kaverin peräsin kunnollisen valon puuttuessa. Ei siis herkkähermoisille tai ahtaan paikan tunteille. Hauskaa oli silti ja kunnioitus paikallisia itsenäisyystaistelijoita kohtaan nousi taivaisiin. Miettikää asuvanne maan alla kuukausia ilman vettä, raitista ilma ja jatkuvien pommitusten keskellä. Ja loppujen lopuksi nämä toverit voittivat, suurvallan tultua toiseksi.
Kello soi jälleen kerran ennen kukonlaulua. Bussi Mekong Deltaan ja veneretkelle. Tämä päivä oli omistettu vesillä liikkumiseen ja maaseudulla pyörimiseen. Kolmisen tuntia bussilla/moottoriveneellä ja saavuttiin Unicorn saarelle. Saaren väestö elättelee itseään keräämällä hunajaa ja tekemällä siitä eri tuotteita. Näitä päästiin sitten testaamaan. Banaaniviiniä, riisiviinaa, teetä hunajalla ja kaikenmaailman makeisia hunajasta ja luonnosta. Oma suosikki oli banaanilastut sekä pähkinä-hunaja sekoitus.
Seuraavassa kylässä maisteltiin eri näköisiä hedelmiä ja tutustuttiin lähemmin niiden viljelyyn. Tämän jälkeen oli vuorossa soutelua paikallisessa suistossa. Tässä mestassa sielu lepäsi. Loppupäivästä piipahdettiin kookoskarkkitehtaassa. Käsipelillä syntyy melko mellevää herkkua, joka pystyy kilpailemaan jopa Haribon kanssa. Tästä jatkettiin Vietnam sotaleffoistakin tutulla jokiajelulla. Moottorin puksuttaessa tuli mieleen, että jos tuolla jossain joku sissi odottaisi singon kanssa ei siinä minkään maan veneen panssarit ja gatlinkit auta. Tsekatkaa Acocalypse Now leffa niin tiedätte mistä puhun.
Loppupäivästä lounas ja lepäilyä riippumatoissa. Niin joo käytiin myös pyöräilemässä. Eipä ole tullut pyöräiltyä sitten Suomen niin olihan se mukavaa hommaa. Ja leppoisa tapa nähdä maaseutua. Piti myös etsiä paikallinen apteekki ja voin sanoa, että vaikea homma jos kukaan ei puhu englantia. Piti siis sönköttää Vietnamia :). Tohtoria, ristiä ja piikkiä esiteltiin käsin ja sanoin. Lopulta ajatus meni perille ja saatiin tarvittavat ohjeet. Apteekkia tarvittiin sen takia, että kirjoittajalla meni pötsi sekaisin. Delhibelly aka turistiripuli. Ja tätä sairastetaan vielä kirjoittamisen aikanakin. Toki olo alkaa parantua ja pönttöralli alkaa hellittään :)
Tällä hetkellä ollaan Ho Anhissa ja huomenna Huehin.
Phom Penh in photos
Tilaa:
Kommentit (Atom)